torstai 22. joulukuuta 2011

Itsetutkiskelun aika

Tätä vuotta on enää reilu viikko jäljellä, on siis aika vilkaista taakseppäin.

Äksyn neljäs elinvuosi on ollut hyvä. Ensinnäkin se on saanut olla terveenä, silmien kaihiepäily kumottiin heti alkuvuodesta eikä mitään muuta, pienempääkään, ole ollut. Muutamat näyttelyt käytiin, tulokset vaihtelivat H:sta ERIin ja SA:han :D Luonnetestissä käytiin syksyllä ja tulokseksi saatiin huimat 26 pistettä, mutta tämä tulos ei yllättänyt minua suurestikkaan.
Tokossa Äksylle kertyi tänä vuonna startteja neljä, kaikki AVOimessa luokassa. Tuloksena kaksi AVO3, yksi AVO2 ja yksi AVO-1-tulos. Treenattu ei olla, kisoissa on käyty vanhasta muistista kokeilemassa kuinka kulkee, ja ihan OK se on kulkenut :) 
Agilityssä osallistuttiin SM-kisojen joukkueradalle osana WeCAn mini-joukkuetta. Nollaratoja kertyi tänä vuonna vain 4 kappaletta, mutta mikä tärkeintä, yksi niistä oli agi-SERTin arvoinen suoritus. 
Nollaratojen vähyyden yksi syy lienee se, että olimme useamman kuukauden sivussa kisakentiltä kontaktien uudelleenharjoittelun vuoksi. Sitä ennen suuri osa nollista kaatui kontaktivirheisiin. Pysäytyskontaktien opettaminen ei ollut helppa eikä nopeaa, mutta hauskaa se oli, ja koirakin tuntui nauttivan uuden oppimisesta. Tänä syksynä olenkin yksittäisiä valmennuksia lukuunottamatta treenannut Äksyn kanssa vain kontakteja ja keppejä (nopeutta ja leikkauksia sekä sisäänmenoja). Tämä on selvästi ollut hyvä taktiikka, sillä nyt koiralla on kisaradalla aivan eri vauhti kuin aikaisemmin. Intoa riittää ja Äksy on tehnyt kaikki kontaktit kisoihin paluun jälkeen hienosti. 

Yhteenvetona Äksystä voisin todeta, että sille sopii se, että treenataan mahdollisimman vähän. Toki uusia asioita pitää opetella, mutta mitään vanhaa, jonka se jo osaa, ei kannata hinkata. Se kyllästyy alta aika yksikön. Agilityssä tullaan siis jatkamaan samalla taktiikalla, käydään tekemässä keppejä ja kontakteja ja kaikki ylimääräinen virta jätetään kisaradoille. Tavoitteena olisi saada joissain kisoissa aikaan se SERTin arvoinen suoritus. Tokossa yritämme saada AVOimesta luokasta vielä kaksi 1-tulosta, eli tavoitteena TK2. Loppuaika käytetään sitten VOIttajan liikkeiden opettelemiseen, vaikkei meitä välttämättä niissä kehissä ikinä nähdäkkään, mutta aikani kuluksi, ja Äksyn iloksi, aion sille liikkeet opettaa :)

Sitten murunen Pomeli. Pomo-herralla on ollut hieno toinen vuosi. Treenattu on ahkerasti monenlaista. Keväällä ja syksyllä leireiltiin haun merkeissä ja edelleen päätavoitteemme on jonain päivänä startata haussa. Koska siihen menee vielä vuosi jos toinenkin on ajan kuluksi harrasteltu muutakin. Hyvin ja osittain jopa loistavin tuloksin :D Tokossa startattiin syksyllä saaden ohjaajan jännityksestä johtuen "vain" ALO2-tulos. Pomon ykköslajiksi tuntuu nousseen kuitenkin agility. Ensimmäinen startti tehtiin heti 1,5v iän täytyttyä viime keväänä. Alku oli kangertelevaa ja herran oli todella vaikea keskittyä kisapaikoilla. Pikkuhiljaa kokemus on kuitenkin karttunut ja keskittymiskyky parantunut. Tuloksena tälle vuodelle (todellisuudessa puoli vuotta) hurjat 7 nollaa (ykkösissä kaksi hypärinollaa), joka nollalla palkintosija (lisäksi palkintosijoja myös 5-tuloksella) joista kaksi voittoja. Kakkosluokan nollat tulivat kolmesta peräkkäisestä startista! Pikkuhiljaa treenien suoritusvarmuus on siirtymässä kisaradoille. Pomon kanssa on älyttömän kiva kisata, se kun ei milloinkaan hermostu (toisin kuin Äksy :D ). Kun vielä saadaan treeneissä oleva vauhti siirrettyä kisasuorituksiin niin meidän ei todellakaan tarvi hävetä suorituksiamme kolmosissa. 

Ensi vuoden tavoitteitakin olen miettinyt. Agilityssä Pomon alkuperäinen tavoite oli nousta sinne kolmosiin, mutta se kävi vähän turhan helposti. Siispä on asetettava uusia maaleja ja olkoon seuraava tavoitteemme agilityssä SM-nollien kasaan saaminen (eli suomeksi 7 nollatulosta kolmosluokassa), jos ei ensi kesään, niin sitten seuraavaan mennessä, nythän meillä on aikaa vain puoli vuotta.. Tokossa aiomme startata ensi vuonnakin, tavoitteena TK1. Lisäksi ensi vuonna on tarkoitus suorittaa BH-koe ja osallistua luonnetestiin. Hakutreenejä jatketaan edelleen, kokeeseen asti silti tuskin vielä ensi vuonna pääsemme :)

Oma vuoteni on ollut valtavan antoisa. Olen saanut nauttia mitä parhaasta treeniseurasta, hienoista leireistä ja huippuvalmennuksista pitkin vuotta. Agilityn saralla kehitys on ollut varmasti suurinta, kun olen keväästä lähtien käynyt Elina Jänesniemen valmennuksessa kerran kuussa. Tekemisessä on nyt aivan eri meininki, kiitos hänelle siitä! Lisäksi vuodenmittaan meitä ovat valmentaneet useampaan otteeseen Marjo Heino ja Heini Stenberg, sekä yhden viikonlopun verran Juha Orenius.
Koulutusohjaajan hommia olen tehnyt tänä vuonna sekä TVAPorissa Tokon osalta, että WeCAssa agilityn osalta. Kesällä tuli suoritettua tokon liikkeenohjaajakurssi ja muutamassa kokeessa on tullut jo liikkuroitua. Mukavaa hommaa :) 
Ensi vuodelle on jo kalenteriin varattu Elinan valmennuksia joka kuulle, eli toivon mukaan kehitystä tapahtuu edelleen :) Tammikuussa on ohjelmassa koetoimitsijakurssi1 ja koetoimitsijakurssi2 (agility), ja niihin kuuluvan harjoittelun olen sopinut meneväni tekemään Lietoon ATT:n kisoihin helmikuussa. Myös agilityn koulutusohjaajakurssi sekä ratamestarikurssi ovat kalenterissa merkittynä. 

Eiköhän siinä saada ensi vuosi kulumaan näiden hommien kanssa :D Tavoitteet on asetettu jotta on joku päämäärä johon tähtään ja jota varten treenaan. Sen saavutanko tavoitteeni ensi vuonna, sitä seuraavana tai koskaan, näyttää aika. 
Tärkein tavoite on kuitenkin nauttia kaikista hetkistä yhdessä koirieni kanssa! 

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Pomo kolmosiin!!

Mikä mieletön vuoden lopetus! Pilvissä tanssiminen vaan jatkuu :D

Eilen oli TAMSKin koiratallilla vuoden viimeiset agilitykisat joissa oli tarjolla vain yksi rata joka luokalle. Ensin ajattelin etten viitsi edes ajella sen tähden. Sitten mietin, että onhan mun koirat kätevästi peräkkäisissä luokissa maxi2 ja mini3, ja kun kävin sattumalta katsomassa ilmoittautuneiden määrää viimeisenä ilmoittautumisiltana, niin mini3-starttien vähyys sai mut laittamaan ilmon sisään tunti ennen määräajan päättymistä :D

Tuomarina toimi Henri Luomala ja radat olivat oikein kivat. Pomon radassa en jännittänyt kuin alkua, jossa koira piti saada kakkosesteen jälkeen kääntymään pois A:n linjalta, loppu meni mukavasti ja 0 tuli. sijoitus oli 3. ja saimme palkintojen lisäksi sen toivotun SERTin ja siirron agilityn kuninkuusluokkaan, kolmosiin :D

Tässä se rata

Äksy starttasi sitten kolmosissa, rata oli taas alkua lukuunottamatta oikein kivan ja sujuvan oloinen. Alussa oli hyppy ja muuri ja sitten samanlainen poistuminen A:n linjalta, mutta kolmonen oli takaakiertona. Mietin ja mietin sitä alkua  ja päädyin varmistelemaan sen A:lle menon estämisen ja hyllytin sitten nelosesteelle kun Äksy ei (yllätysyllätys) lähtenyt välistävetoon vaan hyppäsi nelosen väärään suuntaan. Jos olisin ohjannut kohdan takaakierto-päällejuoksu-tyylillä joka on Äksyllä vahva ohjaustekniikka olisi koira takaakierrolle lähetettäessä 100%-varmuudella irronnut A:lle, niin paljon niitä kontakteja on nyt hinkattu. Mutta tätä mokaa lukuunottamatta rata oli tosi hyvä, koirassa oli vauhtia ja erityisen iloinen olen siitä, että tästä mokasta riippumatta pystyin tekemään radan täysillä maaliin. Hyvä minä!

Kotimatkalla poikettiin sitten IKEAssa ja törsättiin vähät rahamme kaikkeen tarpeelliseen. Oikeesti. Mitään turhuutta en ostanut mutta jollain käsittämättömällä tavalla sain taas kulumaan toistasataa euroa siihen puljuun. Mukaan tarttui peitot koirille autoon, tyyny itselle, uusi teflonkattila, huopa sohvalle yms. Oon suunitellut että laitan nyt talveksi koirille autoon styroksit ja siihen päälle varsinkin kisareissuille ja muihin pidempiin autossa oleskeluihin peitot. Mukavampi sitten olla siellä pidempiä aikoja.

torstai 15. joulukuuta 2011

Dogsitterin hommia :D

Tällä viikolla olen saanut lenkit tuplana. Ystäväni Heidi ja Harri ovat etelänlomalla ja minä olen saanut kunnian viihdyttää heidän boksereitaan Simbaa ja Nemoa.
Tehtäviin on kuulunut lenkitystä ja treenausta. Hauskaa on ollut, kaikilla meillä, luulen. Lenkit ovat sujuneet hyvin, vastaantulijatkin on ohitettu hienosti ja joka kutsusta on tultu luo. Tänään uskaltauduin lisäämään soppaan vielä Pomon ja hauskaa oli. Nemo kanteli keppejä, Simba ja Pomo juoksivat kylkimyyryä ja kulkivat muutenkin kuin majakka ja perävaunu :D Väsytytaktiikka toimi, ja hyvä etten joutunut nostamaa poikia autoon  lenkin lopuski :D
ohessa videomateriaalia

Mennessä mulla oli 2 keltaista ja yksi tiikeriraitainen. Takasin tullessa enää yksi oli edes osittain keltainen, kaksi oli tiikerijuovaisia. Vaihtukohan joku? Ainakin se toinen tummanpuhuva totteli nimeä Salminen, eli kai se Simba oli, vähän kurainen varmaan vaan :D 

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Pomolle Tuplanolla ja Äksylle agi-SERT!

Mikä päivä!

Sain reilu viikko sitten lääkäriltä luvan, että kivun sallimissa rajoissa saa liikkua. Ja kun jalka tuntui hyvältä niin yllytin ystäväni Virpin lähtemään kanssani Jyväskylään agilitykisoihin. Ensin ilmoitin vain Pomon, mutta kun osallistujia mini3-luokkaan ei viimeisenä ilmoittautumispäivänäkään ollut kuin parikymmentä niin sai Äksykin lähteä mukaan.
Lauantai aamu valkeni lumisateisena ja ajokeli ei ollut kovin houkutteleva. Matkaan lähdettiin puoli yhdeksän aikaan ja välillä keli oli aika huonoa. Valosassa se ei kummemmin haitannut, mutta viimeiset 50km ajettiin hissukseen pöperön takia. Perille päästiin kumminkin ja kisapaikkana toimi JATin hieno tekonurmipohjainen halli. Hurja (Virpin beagle) ja Pomo starttasivat ensin 2-luokassa. Minä olin aamutohinoissa jättänyt koirien remmitkin kotiin kun päästin ne vaan ovesta peräluukku auki odottavaan autoon. Onneksi Virpi on ollut reissussa ennenkin, ja hänen autostaan löytyi hieno itse tehty noutajatalutin. Sen kanssa sitten pääsivät molemmat, Pomo ja Äksy, hoitamaan verryttelylenkkinsä.
Pomo oli virtaa täynnä, verryttelyssä ajattelin että noinko radasta tulee mitään kun herra ei oikein ollut kuulolla. Ekalla radalla käskyt eivät oikein menneet perille, Pomo ei malttanut jarruttaa kurveihin ja tiet valuivat pitkiksi.  Ihanneajassa tehtyjä nollia ei kuitenkaan makseissa tehty kuin kaksi, joten 2.sija tällä suorituksella meille napsahti ja näin ollen ensimmäinen LUVA-0 kakkosista. Toiselle radalle vaihtui tuomari ja rata oli profiililtaan paljon vähemmän kääntävä, joka sopii valtamerilaivan kääntösäteellä toimivalle Pomolle. Olin siis hyvällä mielellä rataantutustumisessa ja vuoroa odotellessa Pomokin oli jo rauhoittunut, ei väsynyt, mutta keskittyneempi. Rata meni sutjakkaasti ja virheittä. Nollia tällä radalla tehtiin enemmän, mutta suorituksemme riitti 3. sijaan ja LUVA-0:an!!
Tässä vaiheessa meidän joukkueella oli kasassa lisäksi Hurjan ja Virpin täpärä yliaika-nolla ja 3.sija.

Pomon jälkemmäinen 0-rata


Äksyn vuorokin koitti vihdoin. Pelkäsin että se olisi jo ihan nuutunut pitkästä odottamisesta autossa. Liikkeelle kun oli lähdetty aamulla ja sen vuoro astua halliin koitti vasta kuuden maissa illalla. Mutta ei, pieni ärrieri oli valmiina töihin, lienee treenitauko (sairasloman takia) tehnyt sillekkin hyvää. Ekalla radalla tuli omasta hätiköinnistäni johtuen rima 5, myös yksi harhailu väärää estettä kohti, mutta pelastin karjaisemalla viime hetkellä. Ainoa mikä harmitti oli se, etten itse huomannut sitä 2. esteen riman putoamista, jos olisin sen huomannut niin olisin vaatinut koiralta kontakteille kunnon pysähdykset, nyt vapauttelin sitä heti kun se valmistui pysähtymään.
Viimeisessä rataantutustumisessa jalat alkoivat olla jo aika pökkelöt. Minuutin spurtit kylmässä hallissa ja tuntien seisoskelu/istuskelu oli tehnyt tehtävänsä ja rataa kävellessäni ajattelin että pystynkö enää edes juoksemaan. Rata oli profiililtaan taas aika vauhdikas mutta selkeä, eikä mitään ihme-kikkailuja tarvittu. Äksy lähti ihan viimeisten joukossa. Yhtään en ollut seurannut mitä tuloksia muut olivat tehneet. Menimme radalle, teimme nollan, mutta suoritus ei ollut kovin hyvän tuntuinen. Yhdessä kohdassa sorruin hätäratkaisuun ja takanaleikkauksella hidastin koiraa, sekuntteja kului, toisessakin kohdassa (toiseksiviimeisellä esteellä) olin aivan liian myöhässä, mutta Äksy paikkasi (kerrankin suurempia protestoimatta) hienosti. Radan jälkeen puin päälle, siirryin ulos verryttelemään koiraa enkä tiennyt tuloksista tuon taivaallista. Pakkasimme tavarat autoon, pissatimme autossa odotelleet 2-luokan sankarit ja menimme sisään odottelemaan Äksyn kisakirjaa. Tässä vaiheessa Virpi kävi katsomassa tulostaulua ja tuli kertomaan että olemme sijoittuneen kakkoseksi, ainakin hänen laskujensa mukaan. Samantien palkintojenjako jo alkoikin ja kun ykkönen käveli pallille ja sai palkintonsa kuiskasin Virpille että "ei tossa sen nipussa ole SERTiä!!??" Sitten kuuluttaja jo kuulutti että toiseksi sijoittuivat Äksy ja Reetta ja tuomari nosti ilmaan SERT-ruusukkeen! Suustani saattoi päästä pieni riemunkiljadus :D En pysty sanoin kuvaamaan sitä tunnetta. Se tuli ihan puskista, minun ja Äksyn yhteistyön tuloksena, ihan itse tehtynä, onneksi agilityssä ei jaeta tyylipisteitä!

tällaisella radalla se SERT irtosi


Kotimatka tehtiin Parkanoon asti aika järkyttävässä pöperökelissä, viimeinen 100km oli hivenen mukavampaa, tie oli suht hyvin auki. Kiitos Virpille mahtavasta matkaseurasta, kannustuksesta ja videoinnista. Tällaiset hetket eivät olisi minkään arvoisia jos ei niitä voisi jakaan kenenkään kanssa!!

Tässä oli Äksyn agilityuran tavoite, yksi SERT, mutta koira ei ole vielä neljää vuottakaan....nälkä taitaa kasvaa syödessä. Valiokello on nyt laitettu käyntiin TIKTAK :D

torstai 8. joulukuuta 2011

Kesätunnelmia

Pomeli treenaili kesällä muutamaan otteeseen ystäväni Harrin kanssa. Tässä videota yhdestä sessiosta :)
 
ja sitten vielä vähän lisää leikkiä :D
 

torstai 1. joulukuuta 2011

Hyppyklinikka ja tokokokeet

Meillä oli edellisviikonloppuna Ulla Kaukosen hyppyklinikka johon molemmat koirat osallistuivat, Äksy huonon  hyppytekniikan vuoksi ja Pomo tekniikan parantamista varten, ajatellen lähinnä PK-hyppyä. Koulutus oli oikein antoisa ja sain paljon vinkkejä.
Äksyllä etäisyyksien hahmottaminen oli erinomaisesti hallussa, mutta ponnistustekniikka oli aivan kaoottinen. Takapää jää roikkumaan suorana perässä, eikä se tee ponnistusta kunnolla takajaloilla. Tähän lääkkeeksi saimme SetPoint-harjoituksen ja Perussarjan (joka vastaa hevosten jumppasarjaa) joilla saataisiin koira käyttämään takapäätään ponnistuksissa paremmin. Toivottavast täst on apua, Äksy nimittäin osoittautui kaavoihin kangistuneeksi itsepäiseksi terrieriksi, joka ei hevillä lähde muuttamaan totuttua hyppytapaa :P
Pomo yllätti minut positiivisesti. Sillä on hyvä hyppytekniikka ja se arvioi etäisyyksiä hienosti, hieman paremmin sekin toki saisi käyttää takapäätään. Alastulo, kuten lähes kaikiilla etupainoisilla roduilla, on se jossa Pomo tarvii treeniä. Iloitsin kuitenkin siitä, että joka harjoiteella Mopeli käytti päätään, muutti suoritusta parempaan suuntaan joka toistolla ja oikeasti räknäsi miten kannattaa tehdä. Pomo vastasi siis harjoitteisiin erinomaisesti ja sen kanssa pääsee treenaamalla varmasti hyvään suoritukseen.

Viime sunnuntaina 27.12 Äksy osallistui viimeisen kerran tänä vuonna toko AVOimeen luokkaan. Tuomari Tiina Heino oli kääntänyt liikejärjestyksen (hypyllä aloitettiin ja paikkamakuuseen lopetettiin) ja tämä sekoitti vähän koiran päätä, vaikken osannut sitä etukäteen odottaa. Eniten tämä näkyi alun hypyssä ja lopun seuruussa. Hyppy kun on Äksyn lempiliikkeitä ja vati meni ihan nurin kun siitä aloitettiin. Koira hyppäsi käskystä mutta meni ISTU-käskyllä maahan ja tuli takaisin kiertäne esteen!!?? Seuruussa Äksy on parhaimmillaan jos sillä on hiukan liikaa virtaa ja ny kun Seuruu oli luokan päätteeksi niin pientä herpaantumista (varsinkin käännöksissaä) oli havaittavissa.
Pisteet liikkeittäin:
Paikalla makaaminen    7 (tarvi kaksi MAAHAN-käsky ja piippasi, tosin maltillisemmin kuin viimeksi)
Seuraaminen                6
Liikkeestä maahan       0 (meni ensimmäisellä käskyllä istumaan, toistin käskyn liian myöhään)
Luoksetulo                  8
Liikkeestä seis             8,5 (istui sivulle ennen aikojaan)
Nouto                         6,5 (tarvi kaksi NOUDA-käskyä ja palautusasento vino)
Kaukot                       9 (täydelliset vaihdot, pieni piippailu alensi arvosanaa)
Hyppy                        0 (meni hypyn takana maahan ja kiersi paluun)
Kokonaisvaikutus        9

yhteensä siis 123 pistettä ja AVO3-tulos. Olen kuitenkin taas tyytyväinen siihen, että nyt kun en jännitä (kiitos AntiStress:n) niin koira tekee töitä hienosti, ei ole havaittavissa mitään ihmeellistä törttöilyä palkattomuuden vuoksi. TK2:n metsästys jatkuu siis ensi vuonna :)

maanantai 14. marraskuuta 2011

ATT:n kisat

Aikas rankka viikonloppu takana. Molemmat päivät tuli notkuttua lähes kokonaan Liedon Tuulissuolla ATT:n hallissa. Lauantaina kisasi Äksy ja sunnuntaina Pomo ja Rafiki.

Lauantai aamuna ehdin kuitenkin (heti päivän valjettua puoli 9) ottaa Pomon kanssa esineruudun. Ruudussa oli 5 esinettä, ja herra toi minulle siltä 3, esine per pisto. Vähän oli taas toisella esineellä haahuilua, mutta ei mitään kummempaa. Hyvin meni siis. Siirtynemme seuraavaksi eksaktiin kolmeen esineeseen ja joillain kerroilla lienee järkevää lopettaa sen yhden esineen jälkeen :)

Kun metsästä selvittiin pakkauduimme autoon Hanna-Marin ja koirien kanssa ja suuntasimme kohti Lietoa. Mini-3:n startit alkoivat yhden maissa. Eka rata oli hypäri ja siitä tuli hyl, tein vähän liian suurieleisen päällejuoksun kepeille ja Äksy jätti viimeisen välin tekemättä. Muuten olen rataan tosi tyytyväinen. Toiselta (agi-)radalta tuli 0, .-2 ajalla ja 16.sija :P Kolmas rata oli taas hyl, kun koira valitsi A:n putken sijaan. Kaikenkaikkiaan olen ratoihin erittäin tyytyväinen. Kahdella ekalla radalla (ja varsinkin ekalla hypärillä) Äksyllä oli hyvä draivi ja se katsoi eteensä ja irtosi määrätietoisesti jopa putkille. Kolmannella radalla se alkoi olla jo selvästi vähän väsynyt, ja vanha meininki pilkisteli hetkittäin, mutta kuitenkin radan suorittaminen sujui sen suuremmitta selkkauksitta. Ainoat huomautukset mitkä sain siltä, olivat haukahduksia, ei aikomustakaan käydä punttiin tai jäädä haukkumaan minua. Tämä oli erittäin positiivista ja erityisen onnellinen olen hienoista kontakteista. Kuten videolla näkyy, A:n kontakti on ihan napakka, eikä mitään älytöntä hidastelua edes huomattavissa :) Tässä siis video siltä nolla-radalta
Kotona olimme vasta 21 aikaan illalla ja aamulla kello soi armotta puoli 6. Suihkun läpi syöksyin uuteen kisapäivään. Sunnuntain kisoihin sain kaverikseni Sussen koirineen ja Ooppeli olikin taas aikas täynnä koiria :D Hauska muuten huomata, että Pojat (Pomo ja Rafiki) ovat jo ihan tottuneet toisiinsa, lenkkeily sujui kisapaikalla hienosti rinnakkain. Olin iloinen myös siitä, että Rafiki alkaa selvästi luottaa minuun ja käyttäytyi kisapaikalla tosi kivasti. Se ei enää paineistu läheskään samalla lailla ihmisvilinästä tai toisten koirien lähelle tulosta vaan keskittyy minuun. Totesimme Heidin (koiran omistaja) kanssa, että ehkä on parempi, että hän ei edes tule mukaan kisamatkoille, silloin koiralla ei ole tarvetta etsiä häntä katsomosta.
Ensin oli vuorossa kakkoset, Pomo jaksoi hienosti kaikki kolme starttia. Joka radalta tuli 5 ja ekalta jopa 3.sija. Virheet olivat pieniä. Ekalla radalla annoin epäselviä signaaleja ja Pomo meni ohi kepeistä, toisella radalla se ilmeisesti jätti keinun alastulon tekemättä (videolta ei näy ja tuomari ei kysyttäessä muistanut mistä 5 tuli) kolmannella (hypäri) ahnehdin ja jätin koiran selkäni taa ja se tuli ohi renkaasta. Mutta kokonaisuutena olen kuitenkin tyytyväinen, Pomon keskittymiskyvyttömyys on nyt taaksejäänyttä elämää, ja hienosti Herra jaksoi kaikki kolme rataa mennä. Pomo on selvästi tietoinen siitä, että se täytti 2 vuotta, eikä ole pentu enää :D Tässä Pomon hypäri-rata


Iltapäivällä kisasivat sitten ykköset, ohjelmassa oli kaksi agility-rataa. Rafiki ei ollut moksiskaan monen tunnin autossa odottelusta, pursusi toki intoa, mutta keskittyi hienosti kun tein sen kanssa hiukan tottista ennen omaa vuoroa. Haukku irtosi aika herkästi, ja annoinkin sen sitten muutaman kerran räykyttää oikein kunnolla. (Rafikin päälaji on PK-haku ja sitä nostetaan treeneissä haukulla) Herätän varmasti hilpeyttä agilityporukassa, kun pyydän koiraani haukkumaan minua, kehun sitä siitä ja sitten kun pyydän sen sivulle se hiljenee ja radalla se on aivan hiljaa :D Anne Savioja oli tehnyt kivan radan, muutama tarkka paikka (ettei koira lipsahda väärälle esteelle) mutta muuten suht suoraviivaista menoa. Kepeille joutui vähän jarruttamaan, kun koira syöksyi putkesta kohtalaisen kovaa vauhtia, mutta hienosti sekin sujui. Rafiki teki siis ekalta radalta 0-tuloksen. Tämä on sen ensimmäinen LUVA-0. Yhteisiä startteja meillä takana 4 ennen tätä ja treeniä muutama kuukausi, kerta viikossa periaatteella. Toisella radalla Rälsä tiputti heti ensimmäisen riman, ja tämän jälkeen lähdin etenemään "koita pysyä perässä" periaatteella, Rata sujui ihan kivasti, toisen riman koira radalta vielä mukaansa nappasi, mutta hyvin lähti ohjauksiin, irtosi putkille ja teki hyvät kepit. Tässä vielä se 0-rata.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Pomon hypärinolla

Tässä video lokakuun alun Noormarkun kisoista. Tämä oli siis toinen hypäri-nollamme, eli se ei ollut LUVAn arvoinen, mutta nolla siitä huolimatta :)

lauantai 5. marraskuuta 2011

Pomo kakkosiin!!!!!

Ihan mieletön viikko ollut. Hyviä tuloksia ja treenejä takana ja kaiken kruunasi Pomon nolla-voitto tänään Vöyrillä! Lähdimme aamulla 5 jälkeen ajamaan kohti Pohjanmaata sumuisessa syyskelissä. Saavuimme perille aamun valjetessa ja mukana oli siis Pomon lisäksi myös lainakoirani Rafiki, sekä ystäväni Susannan Ansa-koiransa kansa.

Ohjelmassa oli kaksi agilityrataa. Rafikin ensimmäinen rata meni ihan plörinäksi, se ei suorittanut esteitä kun tein ohjaukset "liian aikaisin" ja kielteli siellä täällä, oli jotenkin ihan hassun tuntuinen koko radan ajan. Kepit menivät tälläkertaa kuitenkin hienosti, hyvin näkyi parin viikon treeni :D Pomo pääsi radalle vasta ihan luokan lopuksi. Omaa vuoroa odotellessa se ulvoi ja oli muutenkin ihan hassu. Mietin jo että mikä sille tuli, palataanko nyt taas siihen samaan keskittymiskyvyttömyyteen mitä keväälä oli, mutta ei. Kun marssimme lähtöpaikalle, herra keskittyi aivan täydellisesti. Se istui ja tuijotti minua "Anna vaan lupa, niin täysiä mennään", se sanoi. Rata oli kiva, sopivan kääntävä muttei liian jyrkkiä kurveja :D kokoajan oli ohjaus päällä, ei tullut sellaisia tyhmiä suoria kohtia jossa ohjaus leviää (tai siis Pomo katoaa) vaan kokoajan sai kertoa seuraavasta tehtävästä. Pomo eteni hienosti (etenemä tuloksista kurkattuna oli 4,00 m/s) ja kuunteli ja seurasi joka ohjauksen. Homma sujui kuin rasvattu ja koko yleisö hurrasi maalissa, tämä oli luokan ainoa 0-tulos :) ja se oikeutti meidät siis voittoon ja SERTiin ykkösluokasta. Tuomarikin palkintojenjaossa kiitteli hienoa rataa.

Rafikin B-rata sujui hienosti. Leikkisästi olin kaverille sanonut että otan toiselta radalta Rääsyn kanssa voiton, ja hilkulla se olikin. Kaikki sujui kuin rasvattu (tai ainakin melkein) koira liikkui hyvin, minä luotin siihen ja ohjaus pysyi hyvin kasassa. Sitten, kolme estettä ennen maalia päästi päähäni ajatuksen että "ei hitto, tulee nolla", ja silloin kosahti. Toisiksi viimeinen este ja rima putosi. Suusta pääsi aikasmoinen parahdus, mutta niin meinasi päästä tuomariltakin (niin hän palkintojen jaossa sanoi) tuloksena siis 5 ja aivan ylivoimainen aika -11,jotain ja 3.sija.

Sitten kuluteltiin aikaa ja odoteltiin Pomon B-rataa, ensimmäistä starttia kakkosluokassa. Päivä oli pitkä, ja mietin jo rataantutustumisen jälkeen että jaksaako koira enää. Mutta vaikka se vähän nuutuneelta ensin vaikutti, heräsi se henkiin hetimiten kun vähän pallon kanssa sitä virittelin. Lähtömerkkiäkin jouduttiin odottamaan aika pitkään kun ajanottolaitteissa oli jotain häikkää, mutta viimein pilli soi ja saimme luvan rynnätä radalle. Rata oli profiililtaan ihan kiva, alussa aika paljon kääntöä ja sitten lopussa koko maneesin mittainen "suora". Alku lähti kivasti, sitten myöhästyin yhdessä valssissa, Pomo valui selkäni taa eikä löytänyt tietään keinulle, siitä tuli sitten kielto. Loppu rata sujui kivasti. Oikein hyvä mieli jäi ekasta startista, lähellä oli 0-heti ekalla kerralla :)

Ensiviikonloppuna jatketaan Liedossa :)

Pomon voitto-rata

Rafikin B-rata



ja vielä Pomon kakkosten startti


sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Äksylle 1-tulos Avoimesta luokasta



JEEEEEE!!!!!!!!

Osallistuin Äksyn kanssa tänään toko-kokeeseen Porissa. Avointa luokkaahan me on käyty kokeilemassa jo useemman kerran ja milloin on homma kaatunut paikkamakuuseen, milloin on nollattu kaukot tai jäävät tai jotain muuta. Mutta tänään neiti oli liekeissä. Nappasin naamaani aamulla Vahvaa AntiStressiä (luontaistuote) ja pysyin rentona koko kokeen ajan (kiitos vaan Minna vinkistä). Ja kun minä en jännittänyt ei koirakaan paineistunut ja meillä oli hauskaa läpi koko kokeen. Paikkamakuussa kuului taas pientä vinkumista, en tiedä millä senkin saisi pois, toisinaan treeneissä on ihan hipihiljaa, ja toisilla kerroilla huutaminen on korviasärkevää. Ja koira on kokoajan täysin tyynen ja rauhallisen näköinen, se ei haistele, korjaile asentoaan tai vilkuile ympärilleen tms. vaan makaa nätisti, mutta ne äänitehosteet :/ Ehkä ikä tuo siihen apua, ehkä ei.

Yksilösuorituksissa Äksy lunasti sitten sille asetetut odotukset. Seuruu oli ihan perustekemistä, perusasennot tehtiin nopsaan ja suoraan, juoksussakaan ei pompittu ja muutenkin mentiin oikein kivasti. Ongelmia tuotti vain yksi maahan lyöty keltainen lätkä jota piti käydä katsomassa. Liikkeestä maahanmeno oli siisti, hiukan nopeammin saisi mennä maahan. Luoksetulossa nukahdin itse ja annoin pysäytyskäskyn ehkä hieman turhan myöhään mutta hyvin pysähtyi. Liikkeestä seisominen sujui oikein hienosti, ei ennalta pelättyä arvontaa vaan selkeä varma seisahtuminen. Noudossa kevitti perää luovutuksessa (tätä on hierottu ja hierottu ja Äksy ei vaan kertakaikkiaan tykkää kun kumarrun sen ylle ottamaan kapulaa siltä. Kaikkea on koitettu ja teen tämän liikkeen tieten erityisellä keskittymisellä ja keplottelen kapulaan sivukautta, etten vaan kumartuisi koiran päälle) Kaukot ja hyppy taattua terrierilaatua.

tässä viel pisteet tuomarina toimi siis Ilkka Sten
Paikalla makaaminen 7
Seuraaminen taluttimetta 7
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Noutaminen 8,5
Kauko-ohjaus 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9

yhteensä siis 176 pistettä 1-tulos ja 3.sija (ykköstuloksia tehtailtiin muistaakseni jopa 7kpl)

Kaikkein tyytyväisin olen siihen, että nyt kun en jännittämiselläni pilannut suoritusta niin meillä oli kehässä mielettömän hauskaa, koira teki perusasennot heti pyynnöstä ja aina suoraan ja tiiviisti. Nyt tekee kovasti mieli tokoilla heti lisää ja koittaa saada Äksylle se TK2 :)

tiistai 25. lokakuuta 2011

Jalasjärvellä

Käytiin koirien kanssa Monnan ja Remun vieraana syyslomalla. Vietimme Jalasjärvellä pari yötä ja nautimme maalaiselämästä :) Koirat tulivat hyvin juttuun keskenään ja minä pääsin hevosen selkään monen vuoden tauon jälkeen, ja minut ja Monnan tuntien esteitä piti tietysti hypätä heti, eikä 15. päivä :D

Kiipesin Monnan vanhan KV-kenttäratsun Rasantin selkään ja Vakkeri olikin oikea herrasmies. Heti verkasta lähtien meillä oli hyvä meno ja homma sujui kuin itsestään. Puomit ja ristikot ei tuntuneet missään ja pystyä nostettiin 80cm asti. Sen jälkeen oltiin molemmat Vaarin kanssa niin märkiä ja poikki, että jätettiin korkeammat esteet odottamaan toista kertaa. Kauhea kuume jäi, miksei vuorokaudessa voi olla enempää tunteja ja lompakossa enempää rahaa, että vois harrastaa tätäkin ihanaa lajia. Onneksi Monna lupasi, että saan mennä Rassea kiusaamaan toistekkin <3

täss vielä video meidän treenistä :) Hevosen selässä oon ollut viimeksi siis vajaa 2v sitten, ja hyppäämisestä on aikaa vierähtänyt jo lähes 4 vuotta. Ja siis alualkaenkin olen täti-ratsastaja, että mitään vuosien ratsastuskokemusta ei ole. Ravihevosten kanssa sitten sitäkin enemmän :)

maanantai 17. lokakuuta 2011

Oreniuksen valmennus

Oreniuksen Juha oli Wecalla kouluttamassa agilityä viikonloppuna. Koulutus oli siis kaksi päiväinen ja osallistuin molempina päivinä.
Lauantaina treenasin Pomon kanssa. Se teki rataa tosi kivasti, mutta oli vähän vaisu ja liikkui tavallista verkkaisemmin. Se teki kuitenkin kaiken kuten pyydettiin ja sain vinkkiä sen käännöksiin. Pomo raukka puhalsi jo vajaan 15 min treenin jälkeen niin ettei hommaa kannattanut jatkaa. Kyllähän se tulee, uskollisesti tuhisten, mutta ravaili suurimman osan. Tästä viisastuneena kysyin Heidiltä Rafikia lainaan sunnuntai aamuun.
Rafiki lunasti odotukset ja tykitteli menemään puolisen tuntia, jonka jälkeen minä pyysin armoa ja lopetin treenin. Juha ja Kaki olis jatkaneet vielä :P Onnistuin opettamaan Rafikille niiston. Poispäinkäännöksiäkin tehtiin ja niissä koira toimi upeasti aivan luonnostaan. Rafikin kanssa pitää käännökset kertoa tosi aikaisin, muuten rimat kolisee. Jarrutukset toimii sen kanssa tosi hyvin, koska se lukee ohjaajan liikettä todella voimakkaasti ja reagoi rytmityksiin hyvin. Eiköhän me Kakin kanssa löydetä vielä yhteinen sävel :)
Siinä on sitten sellainen unelmien työkoira. Just tollasen mä haluaisin itellenikin. Koiran joka ei väsy, tulee kahdenteenkymmenenteenviidenteen toistoon yhtä innokkaasti ja lujaa kuin ensimmäiseenkin. Jaksaa, jaksaa, jaksaa ja jaksaa, vaikka ohjaaja töpeksii ja palkkaa ei kuulu. Mieletön koira.

Sunnuntaina käytiin sitten Pomon kanssa hakumetsällä. Tehtiin hajuhakuja ilmaisulla. Eli käytiin hakemassa koiran kanssa haju äijästä, palattiin keskilinjalle ja sitten irtorullalla ilmaisu ja näytöltä palkka. Koira sai hajun ukoista jo hyvän matkan päästä, otti rullat ihan itse ilman avustusta ja kiikutti ne suoraan mun luo niillä sen enempää pelaamatta/niitä tiputtamatta. Viimeiselle (4.) äijälle lähetin sitten ilman hajun hakemista ja koira upposi hyvin viiteenkymppiin, sitten se ajautui alueella takaisinpäin ja tuli pois. Lähetin uudelleen ja sitten se ukko sieltä jo nousikin, toi rullan ja pääsi näytölle. Kaikenkaikkiaan hyvä mieli jäi tästä treenistä. Koira oli jo alueelle tullessa ihan intoa täynnä, se kulki pää ja häntä ylhäällä ja oli tosi hyvällä asenteella liikkeellä. Tiedä sitten tekikö hyvää se, että istui autossa agihallin pihassa ja katseli kun treenasin ja leikin Rafikin kanssa.

Selvästi se kerää painetta siitä että treenaan ja leikin muiden koirien kanssa. Tätä onkin käytetty hyväksi nyt tottista treenattaessa. Heidi on ottanut Pomon autosta valjaissa ja minä olen leikkinyt Simban tai Myrskyn kanssa. Kun Pomo on turhautunut ja haukkunut se on päässyt luokseni ja se on palkattu patukalla. Sitten on turhautettu taas haukkumaan ja on päässyt seuraamaan. Asenne on ollut nyt jo autosta otettaessa aivan erilainen, koira haukkuu luonnostaan ja hyvin ja se on aivan intoa täynnä päästessään töihiin. Se seuraa vietikkäästi (niin vietikkäästi kun tuollainen pullabokseri nyt voi :D ) ja leikkii aivan eri meiningillä. Joudun pitämään patukasta kaksin käsin kiinni ja seisomaan tukevasti molemmilla jaloilla, sen verran rajuja tapporavistuksia tuo reilu 30 kiloinen jässikkä nykyään tarjoaa :D Pitkä ja kivinen tie tämä on ollut ja vielä on kilometrejä jäljellä, mutta toivon mukaan se saadaan joskus kuljettua loppuun ja päästään nauttimaan työn tuloksista. Ja jos ei, niin on ainakin pidetty hauskaa treenatessa :D

maanantai 3. lokakuuta 2011

Treeniviikonloppu

Perjantaina oltiin Äksyn kanssa taas Liedossa Jänesniemen Elinan valmennuksessa. Treeni meni hyvin ja mieli oli tunnin jälkeen erinomainen. Rata oli kiva, ja päästiin tekemään meille vaikeita juttuja (välistävetoja ja serpentiiniä). Taas tuli todettua se, että pyöritykset toimivat pikkunaiselle parhaiten, eli niitä tulee käyttää radalla aina kuin mahdollista, niillä Äksy kääntyy ja etenee parhaiten. Välistävedoissa pitää muistaa laittaa ohjaava/välistävetävä käsi alas ja käyttää vielä koiran nimeä suullisena käskynä. Serpentiinissä takanakuljetus ei ole ongelma, vaan esteitten edessäkuljetus, siinä pitää muistaa jättää kunnolla tilaa itsen ja esteen väliin että koira ei lähde tarjoamaan takaa kiertoa. Kontaktit Äksy teki superhienosti. Kesti upeasti perjättöä ja valmistelevia ohajuksia, Jeeee!
Lauantai aamulla marssittiin Pomon kanssa esineruutuun heti aamutuimiin. Ruudussa oli 5 esinettä ja Herra toi sieltä hienosti 3 kpl suoraan käpälään (lippiksen, hanskan ja muovisen pesupallon) Toisen esineen etsiminen kesti hiukan kauemmin, kolmas nousi sitten taas tosi nopeesti. Illlalla kävin rakentamassa kehää sunnuntain toko-koetta varten ja otin Pomon kanssa sitten lopuksi hallissa muutaman sivulle tulon kiertäen ja siitä seuraamaan. Iloisesti ja keskittyneesti se sujuikin, eikä Pomoa häirinnyt muut hallissa olevat koirat eikä ihmiset.
Sunnuntai aamuna liikkuroin elämäni ensimmäisessä toko-kokeessa. Luokka oli erikoisvoittajaluokka, kisaajia 7 ja tuomarina Ilkka Sten. Kehä vietiin läpi kahdessa osassa ja Heidi toimi ystävällisesti tötteröitten siirtelijänä.  Kokeen jälkeen sain kiitosta sekä tuomarilta että kilpailijoilta selkeästä, ystävällisestä ja ripeästä (silti kiireettömästä) ohjauksesta. Hyvilä mielin voin mennä seuraavaan kokeeseen :)
Puoliltapäivin oli PAHAn epikset AgilitynLumoa-hallilla. Starttasin Äksyn kanssa mölli- sekä kilpailevien radan ja Pomon kanssa kilpailevien radan. Tarkoituksena oli siis tehdä puhtaasti kontakti-treeniä. Hallilla sitten  selvisi, että siellä on käytössä mattopäällysteiset kontatiesteet, jollaisia koirani eivät ole ikinä suorittaneet. Molemmat reagoivat niihin aika järkyttyneesti ja likuivat pahasti (varsinkin A:lla). Tästä syystä Äksyn eka puomi meni plörinäksi. Toisella radalla se sitten jo kykeni suorittamaan kontaktit oikein, kun hiljensin itse liikettä ja pyysin sitä tulemaan varovasti. Samoin tein Pomon kanssa joka silmät pyöreinä liukui alas A:n harjalta, mutta hienosti jäi kontaktille odottamaan poistumistani paikalta :)
Sunnuntai-iltapäivällä oli sitten vielä ekat PowerDog-treenit. Pomo raukan pää meni ihan sekaisin, kun se katseli autosta sikaa jahtaavia koiria. Pellolla se ei pystynyt keskittymään mihinkään, ja voimakelkan vedosta ei tahtonut tulla mitään. Lopulta se suoritettiin niin että Heidi juoksi Pomon kanssa pellolla minun kutsuessa sitä edessä. MPP meni sitten odotettua paremmin. Hiukan jouduttiin ensin keskustelmeen siitä mistä kohtaa tyynyä otetaan kiinni, mutta kun oikea purukohta löytyi homma toimi vallankin mainiosti. Pomo tarjoili välillä tapporavistuksia mutta veti myös hienosti taakseppäin, tulokseksi tuli 78kg, joka oli ihan kelpo tulos ensikertalaiselle. Sikajahdissa, herra oli taas elementissään, kuten arvata saattaa. Pomo nappasi sian kiinni alta aikayksikön ja kävi tällä kertaa kiinni oikeaoppisesti säkin takapäähän. Nähtäväksi jää, kestääkö sen nuppi tätä touhua, toivotaan. Hauskaa meillä ainakin oli, ja koira antoi kaikkensa, vielä aamullakin se tavoistaan poiketen piti käydä nostamassa ylös sängystä aamu pissille.

Äksy luonntestissä

Lauantaina Äksy kävi Jorma Lankisen ja Sirkka Lempisen testattavana Raumalla. Luonnetestistä neiti sai vaatimattomat 29 pistettä, laukausvarma. Olen jo pidempään miettinyt että onko koirani oikeasti niin pehmeä kuin antaa ymmrätää vai kusettaako se vain minua 6-0. No, jos se kusettaa, niin vei roolinsa kyllä läpi 10 pisteen arvoisesti myös testissä. Äksy leikki hyvin terrierimäiseen tapaan, puri keppiin kiinni ja sitä sai tuuppia ja nostaa ilmaan ja tyttö vain lisäsi ärinää, mutta kun tuomari teki kädellä "lyönnin" koiran kuonon tuntumaan Äksy päästi irti, eikä suostunut enää leikkimään tyhmän sedän kanssa, eikä oikein minunkaan kanssani sillä tyhmällä kepillä. Kelkalla Äksy seisoi vieressäni ja katseli yleisöä ja piippasi. Se reagoi kelkkaan vasta kun se oli enää yhtä vetoa vaille meidän vieressä. Silloin se alkoi haukkua ja hyökkäili selkäni takana. Kelkan pysähdyttyä ja minun mentyäni sen luo, Äksy tuli kaula pitkällä haistamaan tyhmää kelkassa istuvaa ukkoa, muttei esim suostunut tulemaan leikkimään ukon hihalla.
Minuun kohdistuvaan uhkaan Äksy ei reagoinut, se seisoi vierelläni ja katseli muualle. Haamu-haalarin se kiersi kaukaa ja tynnyriä tuli kolinan jälkeen katsomaan, tai oikeammin hyppäsi syliini kun istuin tynnyrin päällä ja siitä sitten varovasti haisteli. Pimeässä huoneessa sain aika kauan odotella kun Äksy vain viipotti pitkin huonetta, eikä kyllä ollut moksiskaan lattialla olevasta pressusta tms. Itseään uhattaessa Äksy toimi kuten edeltävissäkin uhkatilanteissa, ei katseli muualle ja piippasi. Laukaukset eivät tuottaneet mitään ongelmaa.

Pisteitä tuli seuraavan laisesti
Toimintakyky -1, pieni
Terävyys +1, pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1, pieni
Taisteluhalu -1, pieni
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti -1, häiritsevän vilkas
Kovuus -2, pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin
Laukauspelottomuus +++, laukausvarma

yhteensä siis 26 pistettä.

Tuomari sanoi loppuarviossa, että koira on aivan liian pehmeä omaksi parhaakseen ja sanoi koiran opetelleen toimintamallin, jossa se ikäänkuin elää omaa elämäänsä omassa pikku maailmassaan, "jos en näe niin mitään pahaa ei tapahdu". Lisäksi tuomari sanoi koiran selvästi luottavan minuun ja siihen että minä hoidan hommat epämieluttävissä tilanteissa. Kokeen kuluessa Äksy ei palautunut ikävistä kokemuksistaan esim haalarin ja tynnyrin suhteen, mutta käveli kuitenkin omin jaloin häntä pystyssä aina seuraavaan tehtävään. Tästä syystä tuomari sitten epäilikin että Äksy on varmasti oikein kiva ja helppo koira kotona, niinkuin se onkin <3 Toisin sanoen se sai kuraa niskaan, mutta siirtyi aina seuraavaan tehtävään häntä pystyssä edelläni remmissä ikäänkuiin kysyen "mitäs seuraavaksi, joko jotain kivaa" ja sai taas kuraa niskaan :P

Yllätyksenä tämä ei tullut, mutta toki olisin toivonut olleeni väärässä :) Kuitenkin koira on edelleen se sama Äksy kuin ennen testiäkin, eikä se, että sen pehmeys on nyt todettu ihan ääneen, tee siitä sen huonompaa koiraa kuin se todellisuudessa on. Nyt tiedän, että olen osannut tulkita koiraani oikein.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Äksyn kontaktit mallillaan

No niin, nyt alkaa homma olla paketissa. Maanantaina oli Jänesniemen Elinan valmennus jossa esittelin hienot kontaktimme ja saimme paljon kehuja ja kiitosta. Elina oli sitä mieltä että ei kun epiksiin ja sitten kisoihin. Nyt siis luvan kanssa menemme ensin epiksiin (tänään Raumalle) ja eilen laitoin ilmon Liedon kisoihin 2.10.
Äksyllä on nyt selkeä käsitys siitä mitä siltä halutaan. Se tekee kontaktit hyvin, puomi on vähän hitaanlainen, mutta Elina lupaili että se siitä nopeutuu kun koira varmistuu. Treenissä olen tehnyt häiriötä tekemällä itse ohajusliikkeitä ja hyppimällä ja huitomalla ennen vapautusta, lisäksi olen heitellyt makupaloja pitkin poikin. Äksy kestää nämä häiriöt hyvin. Nyt siis epiksiin hakemaan kisanomaista jännitystä ja tärkeämpää on se, että pääsen palkkaamaan koiran oikeasta suorituksesta.
Virallisissa kisoissa pitää nyt sitten mennä kontaktien ehdoilla. Jos koira ei pysähdy (vaikka tulisi siis kontaktin esteviheettömästi muttei pysähdy kuten on opetettu) niin komennus maahan, hetken odotus, ja pois radalta. Tästä on pidettävä kiinni, muuten kaikki opetus on ollut turhaa. Tämä uusi elämä voi alkuun ottaa koville (varsinkin näinkin kilpailuhenkisellä ihmisellä kuin minä), mutta olen vakaasti päättänyt, etten tahdo heittää hyvin tehtyä työtä hukkaan ja haluan, että tästä päivästä eteenpäin ne vitoset sielä kisatuloksissa ovat jostain muista syistä kuin kontaktivirheistä johtuvia.
Puhkun itse intoa ja pysyn tuskin pöksyissäni. Tämä kisatauko on tehnyt hyvää varmasti meille molemmille!

perjantai 16. syyskuuta 2011

Pomo treenaa

Nyt on sitten aloitettu mielentilatreenit. Homma menee siis niin, että koiralle laitetaan valjaat ja ketjukauluain, molemmissa liina. Meikäpoika seisoo kentällä valmiina kun appari tulee koiran kanssa kentälle. Alle annetaan pieni saalis jonka jälkeen lelu sujahtaa piiloon ja sitten odotetaan. Appari on antanu kaulaimesta pientä pakotetta (tavallaan niinkuin härkkinyt) ja pitänyt valjailla koiraa aloillaan ja näin on saatu aikaan turhautuminen ja haukku. Haukusta on päässyt sitten saaliille ja kiinni leluun.
Ekalla kerralla vahvistettiin pienestäkin äänestä ja autoin saaliilla ja provosoimalla äänellä aika lailla, mutta nopeasti koira tajusi homman nimen ja eilisessä treenissä se tuli kentälle häntä pystyssä ja intoa puhkuen. Haukku irtosi ekaan kertaan verrattuna oikein hyvin (nyt ei annettu enää ääni apua lainkaan), haukku on hyvä ja voimakas ja mielentila juurikin se haluttu. Nyt kehuttiin haukusta, mutta palkattiin vasta useamman haukahduksen jälkeen. Aikalailla saa vielä lypsää (appari siis), mutta nyt kaulainpakote toimii oikein, eli nostaa koiraa. Pomo leikkii näissä treeneissä aivan erilailla ja on tavallaan niinkuin enemmän tosissaan.

Olen erittäin tyytyväinen, koira on vastannut harjoitteeseen juurikin halutulla tavalla. Uskon ja toivon, että kun jaksamme rakentaa tämän rauhassa, niin saan Pomon toimimaan kentällä juuri oikeassa mielentilassa, jolloin mahdolliset pakotteet joita joudutaan käyttämään toimivat nostavina. Pomolla on kiltin pojan syndrooma, ja se reagoi ohjaajaan todella voimakkaasti. En saisi siis olla siihen tyytymätön tai muutenkaan treenata silloin kuin itseä ketuttaa. Jatkamme siis treenaamista iloisesti kukkahattu syvälle päähän vedettynä.

Ilon kautta rakkaat ystävät, ilon kautta <3

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Pomolle ALO 2-tulos




Tänään kisattiin Lattomerellä Satakunnan piirimestaruuksissa Tokon osalta ja me osallistuimme Pomon kanssa Alokas-luokkaan. Jännitin aivan järkyttävästi, ja se vaikutti koiraan aivan valtavasti.

Luoksepäästävyys 8,5
Koira meni vastaan ja antoi pusun tuomarille, ei kuitenkaan hyppinyt :)

Paikalla makuu 8
Meni ensimmäisellä käskyllä maahan, mutta kun jättökäsky antoi odottaa itseään, päätti herra nousta uudelleen ylös. Muuten varsin rauhallinen mallisuoritus.

Seuraaminen kytkettynä 6
Ei tehnyt perusasentoja ja oli väljä.

Seuraaminen taluttimetta 5
Ei edelleenkään tehnyt perusasentoja ja oli vielä 100 kertaa väljempi :P

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetulo 7
törmäsi, aika pahasti

Sesominen seuraamisen yhteydessä 8,5
En oikein muista mitä tässä tapahtui...

Estehyppy 10

Kokonaisvaikutus 9

yhteensä siis 151,5 pistettä ja 2-tulos.


Kuvista kiitos Hannalle <3

maanantai 5. syyskuuta 2011

Myytin leiri

Päästiin Pomon kanssa somaleina Myytin-kennelin leirille ja hauskaa oli. Leiripaikka oli Lopen lähellä ja matkasimme sinne yhdessä Sussen, Ansan ja Rinon kanssa. Äksy vietti laatuaikaa äidin ja isän kanssa mökillä.

Lauantaina oli ohjelmassa Toko-koulutusta, jossa istuin kuunteluoppilaana ja sainkin paljon ideoita kouluttamiseen. Iltapäivällä suunnattiin haku-metsään jossa Pomo teki pitkän tauon jälkeen pistot ihan keskilinjalta asti ilman apuja. Herralla oli edelleen sama vanha ongelma, eli etenee suoraan ekat 20-25m metriä jonka jälkeen lähtee kaartamaan alueella eteenpäin. Lisäksi nenä oli vähän tukossa kun viipotteli välillä todella läheltä (lähes kosketusetäisyydeltä) ohi maalimiehistä.
Sunnuntaina aamu aloitettiin sitten tottiksella. Sain hyvät vinkit koiran viretilan treenaamiseen. Ensi viikon kokeeseen menen nyt niin etten viikkoon tee koiran kanssa mitään muuta kun lenkkiä (yritän kyllä ehtiä parina päivänä leikkimään koekentälle) ja ensi viikon alusta sitten aloitan uuden "treeniohjelman". Luvassa haukuttamista turhauman kautta, ja kun se toimii, liitetään se seuruu treeniin virettä nostamaan. Herkästihän tuo poika ei suutansa avaa, mutta kyllä se nyt jo pari kertaa haukahti, että eiköhän se sieltä saada irtoamaan :)
Sunnuntain hakutreenissä tehtiin risteily-harjoitusta. Äijät olivat näkyvissä täydessä matkassa, itse etenin keskilinjalla ja otin ilmaisun vastaan aina 15m edempää kuin olin lähettänyt. Sitten koira näytölle. Maalimies talutti koiran 30m eteenpäin ja minä liikuin keskilinjalla samaan kohtaa josta kutsuin koiran luo, kevyt haltuunotto ja lähetys suoraan toiselle puolelle (edelleen näkyvissä olevalle) maalimiehelle ja sama kaava jatkui neljän äijän verran. Viimeiselle pistolle lähetettäessä koira oli jo aika väsynyt ja sitä piti saattaa keskilinjalta syvemmälle ja maalimiehen vähän heiluttaa että täällä ollaan. Pomo tarjosi jopa valeilmaisua 10m päässä keskilinjasta (pistän tämän väsymyksen pikkiin). Toisen puolen maalimiehellä koira otti molemmilla kerroilla kiintorullan (2kk tehty pelkkiä hajahakuja eikä ole rullaa siis käytössä ollut) itse, mutta toisella puolella se piti laittaa sille suuhun, en tiedä miksi näin. Nyt pitää tehdä ääniavulla hakuja ja sitten piilolta eteenpäin lähteviä miehiä jne. Saada vaan sitä uppoamista vahvistettua. Myös sellainen treeni, jossa ääniapu tulee juuri ennen kuin koira kääntyy pistolla (Pomo siis kääntyy aina 20-25m edettyään). Monen laisia vinkkejä ja harjoitus-malleja saatiin siis, ja kun mukana oli 4 oman hakuporukan jäsentä niin eiköhän tämä tästä taas etene.

Kiitos tuhannesti Jessicalle kun sain olla mukana leirillä ja tietenkin kiitos treenivinkeistä ja ohjeista. Seura oli muutenkin hyvää ja hauskaa oli aamusta iltaan.

torstai 25. elokuuta 2011

Kontakteja

Eilen kävin hallilla tekemässä pelkkää kontakti-treeniä. Tälläkertaa siirryttiin siihen, että nostin Äksyn puomin alastulon yläosaan ja annoin OTA-käskyn. Neiti kipitti hienosti kontaktille, jäi 2on2off-asentoon ja minä riensin kehumaan ja palkkaamaan. Sitten normaalisi paluu koiran taa, hölkäten ohi, palkan tiputus muutaman metrin päähän, paluu palkkaaman koira ja vapautus palkalle hölkässä. Tätä tein molemmilta puolilta ja koira kesti hyvin. Pariin otteeseen keskittyminen herpaantui, nämä kömmähdykset jätin huomiotta ja aloitimme alusta.
Lopuksi, en voinut vastustaa kiusausta, vaan päästin koiran (kokeeksi) suorittamaan koko puomin. Äksy paineli päämäärätietoisesti kiitolaukkaa puomin toiseen päähän ja pönötteli alastulokontaktilla odottamassa minua. JEEEEEEEEEE!!!! Ei ikinä uskois että treenien aloituksesta on vasta reilu viikko. En ihan uskonut Elinaa kun se sanoi että pari viikkoa menee, toki häiriön sietoa pitää kehittää, mutta siis nyt koira selvästi tietää mitä OTA tarkoittaa :D

Pomon kanssa tein myös puomia. Hienosti se OTA-käskyllä pysähtyi alastulokontaktille vaikka itse jatkoin juoksemista (kisoissa varsinkin välillä juoksee vain läpi). Palasin palkkaamaan, juoksin ohi ja vapautin. Pomollekkin pitää nyt tehdä häiriötreeniä.

Nyt vaan malttia, ja homma oikeesti kuntoon niin, että voin piirimestiksissä sitten esitellä taitojamme :D Edessä varmasti vielä epäonnistumisia ja hiusten repimistä, mutta uskon että tästä tulee oikeesti hyvä.

Pomon kanssa oon nyt lähes joka päivä tehnyt seuraamista ja jääviä, sekä luoksetulon. Seuruu on päivästä riippuen eri tasoista, joko hyvää, huonoa tai superia. Yleensä herra tekee ihan ok, kontakti ei ole aina ihan katkeamaton, mutta paikka on hyvä ja se lähtee käännöksiin hyvin mukaan. En usko Pomon vireen kestävän missään tapauksessa kokeen loppuun asti, vaikka eka seuruu lähtisi liikkeelle superisti. Mutta kyllä sen perussuorituksella pitäisi homma hoitaa. Jäävissä maahanmeno on hyvällä mallilla, seisomisessa tarjoaa välillä istumista, pitää vielä tehotreenata tätä. Luoksetulo on ihan kohtuullinen, välillä törmää vähän. Pistän tähän nyt tehokuurin niin että otan sitä vastaan käsillä, josko tämä auttaisi jarruttamiseen. Paikkamakuu kokeiltiin männäviikolla kaverin kanssa, ja jos se siitä nousee niin revin kyllä peliverkkarini. Pomo makaa oikein ryhdikkäästi ja rauhallisena. Juuri niinkuin olen aina haaveillut.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Pomo kisoissa ja Äksyn kontaktitreenit etenevät

Pomo-poika starttasi eilen (lauantaina) Valkeakoskella kaksi agility-starttia. Ilma oli hyvä, aurinkoinen mutta viileä tuuli piti olosuhteet siedettävinä :) Kati Wala oli kasannut kaksi rataa joilta ei hurjasti nolla-tuloksia tehty. Radat olivat pitkähköjä, mutta ihan mukavasti eteneviä. Alla toinen radoista (en jaksa ladata toista nettiin kun netti on niin hidas että yhden minuutin mittaisen videon painaminen eetteriin kestää n. tunnin :P )

Kuten kuvasta näkyy, mun ongelma tällähetkellä on taakseppäin valuvat valssit. Siispä treeniä mulle. Kuvittelen jotenkin että Pomo ei isona koirana käänny ja yritän antaa sille tilaa, ja tästähän seuraa se ettei se sitten käänny :) Nyt siis valssit tehotreeniiin! Toiselta radalta saatiin rima-vitonen, siinä koira oli hetkittäin muutenkin kadoksissa, aika toki alitettiin hienosti. Hyvältä tuntui se, että ajat olivat molmmilla radoilla keskikastia paremmat (olisi tainnut voitto tulla molemmilta radoilta nollalla), toki siellä oli muutama nopeampikin, virheitä tehnyt koirakko. Positiivisen asiana voinen pikkuhiljaa todeta, että poika on tottunut yleisöön ja ratahenkilökuntaan. Kyllä se edelleen kisapaikalla on vähän levoton, mutta kun jätän sen lähtöön, se keskittyy ja katsoo minuun ja kuuntelee radalla ohjeita hienosti. Nyt sen kanssa pitäisi vaan hioa tuota ennakointia edelleen :)

Äksy jatkaa kontaktitreenejä. Nyt olemme siinä vaiheessa, että koira hyppää puomin alastulolle sivusta, asettuu kontaktille ja palkkaan sen siitä (liikun itse kävellen ja jatkan kunnes se pystähtyy, kehun ja käyn palkkaamassa) sitten vien namin parin metrin päähän, palaan kehuen palkkaamaan, kävelen koiran taa ja hölkkään ohi. Kun olen hölkännyt namin ohi annan vapautuskäskyn JES. Äksy kestää tämän nyt tosiaan siis hölkällä, molemmilta puolilta ohjaten. Nyt täytyy tehdä tätä hölkkä-treeniä jonkin aikaa ja ruveta sitten pikkuhiljaa lisäämään vauhtia. Mulla pitää vaan kirkkaana olla mielessä se että PALJON palkkaa kontaktille (enemmän kuin muualle), ÄLÄ AHNEHDI (pikkuaskelin, niinkuin pentua opettaisi) ja kädet, pää ja KAIKKI LIIKKUMATTA kun annan vapautuskäksyn. Ettei koira lähden mistään liikkeestä, vaan vain käskysanan kuullessaan. Sillä liike on aina käskyä voimakkaampi ja kisaradalla juoksen ja valmistelen kontaktin jälkeistä ohjausta ja koiran tulee pysyä kontaktilla aina siihen asti kunnes annan sille suullisesti luvan poistua. 


keskiviikko 17. elokuuta 2011

Hyvänmielen treenejä

Tänään oli esineruutupäivä :)
Muiden ryhmäläisten koirien motivoinnin vuoksi ruutuun piilotettiin parisenkymmentä esinettä, kaikki ruudun takaosaan. Pomo pääsi ruutuun kolmantena. Ruutu oli tallottu hakkuuaukean reunaan niin, että puolet ruudusta oli heinikkoa kasvavalla aukealla ja puolet kuivassa männikössä. Ensimmäisen lähetyksen tein aukealta. Koira liikkui rauhallisesti, eteni muutaman kymmenen metriä, pyöri hetken, ja tuli pois. Siiryin hiukan ja lähetin uudestaan. Toisella lähetyksellä Pomo upposi sitten jo syvälle ja nosti esineen (kangas lompakko) ja jäi vähän matkan päähän räpeltämään lompakon kanssa. Vaadin sitä tuomaan käteen jonka sitten tekikin. Toiselle pistolle laitoin männikköön. Pomo lähti innokkaasti, upposi suoraan ja syvälle, nosti esineen (sukka) suht nopeasti ja palautti käteen. Kolmannen kerran lähetin taas heinikkoon (joka oli koiralle selvästi vaikeampi) ja nyt se eteni suoraan perälle asti ja tuli välittömästi takaisin nahkalompakko suussaan. Palkaksi hyvä leikki patukalla (1. ja 2. esineen palkkasin namilla).
Eilen ohjatuissa agitreeneissä Pomo oli ihan SUPER, kun taas Äksy esitti oikein pahinta puoltaan. Eipä sitä silti  oikeen syyttääkkään voi kun olen itse toilaillut ja vaihtanu kontakti-systeemiä moneen kertaan. Eihän sillä voi olla mitään käsitystä mitä siltä haluan. Niinpä se tarjoaa kaikkea mitä sattuu ja toivoo parasta. Nyt pitää itselle vaan laitta jäitä hattuun ja toivoa että saan vietyä tän homman systemaattisesti läpi ja onnistun opettamaan kontaktit sille vielä. Tänään päätin sitten aloittaa nollasta.
Poikkesin sekä esineruutuun mennessä että tullessa Ulasoorin kentällä ja tein kontaktia. Ensimmäisellä kerralla niin, että olin kyykyssä koiran vieressä ja palkkasin lähelle ja laitoin nameja myös kauas ja vapautin lopuksi JES-sanalla palkalle. Takaisin tullessa tein sitten jo ensin seisten ja sitten jo jopa liikkuen. Muistin kuitenkin kokoajan palkata enemmän kontaktille ja vein etäpalkan parin metrin päähän. Lopuksi aina palkka kontaktille, hetken rauhottuminen ja JES-sanalla palkalle. Tein muutaman toiston molemmilta puolilta.
Lisäksi kotiin tullessa Pomolle pieni kontaktitreeni niin, että sai suorittaa koko A-esteen. Pysäyksestä sai palkan, sitten pyysin edelleen pysymään kontaktilla ja juoksin koiran ohi ja kun olin juossut 5-7 askelta vapautin JES-sanalla. Hyvin toimi.

maanantai 15. elokuuta 2011

Kontakti-treeniä


No niin. Tänään oltiin Hanna-Marin ja Eikan kanssa Jänesniemen Elinan valmennuksessa. Meillä oli Äksyn kanssa teemana ne helkutin kontaktit. Kaiken pohdinnan ja erinäisten räpellys-yritysten jälkeen tulin siihen lopputulokseen että pysäytys-kontakti on ainoa joka toimii. Hidas tai ei. 2on2off-periaatteella siis lähdin rakentamaan tätä hommaa.
Elina antoi mulle paljon käytännön vinkkejä, ja nyt mulla on ohjeistus seuraavaksi kahdeksi viikoksi eteenpäin. Äksy siis tietää missä sen kuuluu olla, mutta se on vapautunut puhtaasti liikkeellä, ei vapautussanalla, ja kun kisoissa vaan juoksen enkä pysähdy sekään ei pysähdy :P Nyt siis alkoi uusi elämä, toivon mukaan opetteluun ei mene koko Äksyn loppuelämää. Aloitimme nyt siitä että koira laitetaan menemään alastulokontaktille (puomi) sivusta ja asettumaan oikeaan asentoon. Sitten palkataan paljon siihen kontaktille ja kehutaan OTA-sanalla. Sitten laitetaan nameja samanaikaisesti koiran suuhun ja sen ulottumattomiin suoraan eteenpäin. Kun koira on rauhallinen sanotaan vapautussana ja annetaan koiran mennä syömään namit. Seuraava askel on se, että noustaan seisomaan ja ruvetaan liikkumaan. Koiran pitää siitä huolimatta pysyä paikallaan (jos se poistuu, jätetään tapahtunut huomiotta, ollaan täysin passiivisia ja hetken päästä pyydetään uudelleen). Palkataan koiraa kontaktille, kävellään poispäin ja laitetaan palkka parin metrin päähän ja palkataan taas kontaktille. Sitten, ilman mitään käden/pään/vartalon liikettä sanotaan vapautus-sana ja koira saa poistua kontaktilta syömään namit. Ja näin edetään siihen asti, että koira kestää ohi kävelyn, nopean kävelyn, hölkän ja lopulta juoksun täydessä vauhdissa, eikä poistu kontaktilta ennen vapautussanaa. Vapautussana tulee aina joko paikallaan seisten, tai sitten niin että liikutaan ensin 5-7 askelta ja annetaan käsky liikkeessä, ei liikkeellelähdettäessä. Tämä sain treenattavaksi seuraavaan valmennukseemme mennessä.
Kontaktitreenin lisäksi teimme radanpätkää parillakin eri vaihtoehdolla. Äksy vastasi hyvin etäohjaukseen, putkiin irtoamista pitää treenata ja keinun suoritusta ei tarvi muuttaa. Siinä tämän päivän anti, kyllä oli taas ehdottomasti hitansa väärti :)
Kotimatkalla poikkesin Lattomeren kentällä tekemässä Pomon kanssa nopean toko-treenin. Tehtiin lyhyt seuruu, molemmat jäävät ja luoksetulo. Ihan ok, seuruu taas vähän "toisaikaista" mutta ei nyt aivan katastrofaalista. Kyllä sen näillä taidoilla pitäis Alokas-luokasta se ykköstulos saada, mutta ei kyllä mitään huimia pisteitä :P Vielä on nelisen viikkoa aikaa treenata.

lauantai 13. elokuuta 2011

Vöyrin viralliset ja Sastamalan epikset

Oltiin sunnuntaina Äksyn kanssa Vöyrillä kolmosten kisoissa. Startattiin kolme agi-rataa ilman kehuttavaa tulosta. Ekalla radalla koira oli vähän tahmea ja saimme vitosen kepeiltä kun leikkasin vähän turhan jyrkästi edessä (jäi viimeinen keppi kiertämättä). Muuten ihan kelpoa perustekemistä. Toisella radalla paukkui puomin alastulokontakti (edessä putken vääräpää ja hätäilin ohjausta) ja lisäksi tuli kielto putkelle kun pakkovalssasin eikä koira nähnyt putkea ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Viimeinen rata oli paras. Siinä oli vauhtia ja sain vietyä kaikki ohjaukset läpi ihan niinkuin olin radankävelyssä haaveillut. Ainoa vika se, että koira valitsi putken sijaan A:n ja näin ollen suoritus hylättiin. Viimeisen rata alla.



Torstaina pakattiin ystävän uusi tila-volkkari "täyteen" koiria ja etupenkille kaks komeeta ämmää ja ajeltiin Vammalaan agility-epiksiin. Starttasin omieni lisäksi ystävän bordercollien Rafikin kanssa. Kaikki koirat osallistuivat sekä mölli, että avoimelle radalle. Äksyn kanssa treenattiin kontakteja (jotka sujuivat keinua lukuunottamatta erinomaisesti), Pomo oli häiriötreenissä (suoriutui loistavasti) ja Rafikin kanssa testailtiin yhteistyötä.
Äksy teki ekalta radalta nopean nollan ja hienot kontaktit A:lle ja puomille. Toiselle radalle ajattelin laittaa vähän kierroksia ja ärsytin ja viritin sitä ennen radalle menoa. Tästä seurasikin sitten kisoista tuttu ongelma, eli koira ei "pysty" istumaan lähtöön. Päätin kuitenkin, että kulutan hommaan vaikka loppupäivän mutta koirahan istuu. Aikamme asiasta keskusteltuamme Äksy lopulta suostui istumaan ja jäi odottamaan lähtölupaa. Alkurata meni hienosti. Äksy teki hyviä teitä, irtosi putkeen, suoritti kepit vauhdilla ja puomikin tehtiin ihan mallikkaasti, kunnes eteen tuli keinu. Täysin puskista koira päätti ettei se voi keinua suorittaa. Kolme kertaa laitoin sen kiipeämään (ja kyllä, otin myös vauhtia) mutta lopulta jouduin kaivamaan namin taskusta että sain sen tekemään homman loppuun asti. En käsitä mistä tämä keinulle kieltäminen johtuu. Johtuuko se siitä, että kun koira on vauhdissa, on keinu sen mielestä auttamatta liian hidas este? Varsinkin kun mulla on tapana vedättä keinulla aikas reippaasti... En oikein jaksa uskoa että se keinua pelkäisi, varsinkin kun tätä siis esiintyy vain kisoissa, ja ani-harvoin (on tehnyt kiellon keinulle nyt yhteensä kolme kertaa).

Pomo oli oma itsensä. Tottistelin sen kanssa vähän ennen rataa. Jätin hetkeksi paikkamakuuseen radan läheisyyteen ja tein pieniä kontakti-harjoituksia. Rata oli aika ahdas (jääkiekkokaukalossa) ja tarjolla oli "vääriä" esteitä pilvinpimein. Tästä johtuen Pomo hylättiin väärästä radoista molmmissa starteissa. Mutta Tärkeintä oli että koira oli oma itsensä, eteni mukavasti ja kääntyi hyvin (kunhan muistin ohjata).

Rafiki oli ensimmäisellä radalla hienotunteinen ja liikkui ihan kivasti. Muutama rima tuli mukaan kun ohjasin hätäisesti. Avoimella radalla Rafiki paineli sitten räkä-poskella ja esitti kyllä kiitettävää vauhtia. Silti pysyin (yllätyksekseni) kohtalaisesti sen mukana, mutta rimoja putoili taas kun ohjaus kärsi nopeasta vauhdista. Koira kun ei oikein kestä "sähäkkää" ohjausta. Mutta treeniätreeniä ja lisää treeniä, kyllä siitä hyvä tulee. Listalle laitetaan ainakin näiden kisojen jäljiltä niisto ja valssi. Jaakotukseen bc lähtee mukaan esimerkillisesti ja kepit sujuivat hienosti. Kunhan tutustumme toisiimme lisää, niin eiköhän se siitä. Rafiki tarvii itseluottamusta ja varmuutta estesuorituksiin siitä huolimatta että minä käännyn tai hidastan omaa liikettäni. Kyseessä on kuitenkin koira jonka agility treenaus on aika lapsenkengissä.

Maanantaina ollaan Äksyn kanssa menossa Jänesniemen Elinan valmennukseen ja odotan sitä innolla. Nyt kun Vöyrin kisojen jälkeen päätin, että VAADIN Äksyltä ne pystäytykontaktit, niin toivon saavani Elinalta vinkkejä niiden treenaamiseen. Äksyhän siis tekee kontaktit treeneissä ja näköjään epiksissäkin hyvin, eli kaikki toimii kun en jännitä. Kisajännitys nostaa koiran kierrokset kattoon ja kun mennän kovaa, niin ei (Äksyn mielestä) tarvi moisia hidastuksia radalla enää muistaa. Mutta nyt muuttui ääni kellossa. Tästä eteenpäin kontaktin tekemättä jättäminen poistaa meidät radalata. PISTE.

perjantai 12. elokuuta 2011

Muutto

Päätin muuttaa vuodatuksesta Bloggeriin, eli tästä eteenpäin Äksy ja Pomo seikkailevat tässä osoitteessa. Päivityksiä seuraa myöhemmin :) Jos tahdot uusia päivityksiä odotellessasi selata vanhoja juttuja, se onnistuu oheisesta linkistä http://rebulous.vuodatus.net/