Itsetutkiskelun aika

Tätä vuotta on enää reilu viikko jäljellä, on siis aika vilkaista taakseppäin.

Äksyn neljäs elinvuosi on ollut hyvä. Ensinnäkin se on saanut olla terveenä, silmien kaihiepäily kumottiin heti alkuvuodesta eikä mitään muuta, pienempääkään, ole ollut. Muutamat näyttelyt käytiin, tulokset vaihtelivat H:sta ERIin ja SA:han :D Luonnetestissä käytiin syksyllä ja tulokseksi saatiin huimat 26 pistettä, mutta tämä tulos ei yllättänyt minua suurestikkaan.

Tokossa Äksylle kertyi tänä vuonna startteja neljä, kaikki AVOimessa luokassa. Tuloksena kaksi AVO3, yksi AVO2 ja yksi AVO-1-tulos. Treenattu ei olla, kisoissa on käyty vanhasta muistista kokeilemassa kuinka kulkee, ja ihan OK se on kulkenut :) 

Agilityssä osallistuttiin SM-kisojen joukkueradalle osana WeCAn mini-joukkuetta. Nollaratoja kertyi tänä vuonna vain 4 kappaletta, mutta mikä tärkeintä, yksi niistä oli agi-SERTin arvoinen suoritus. 

Nollaratojen vähyyden yksi syy lienee se, että olimme useamman kuukauden sivussa kisakentiltä kontaktien uudelleenharjoittelun vuoksi. Sitä ennen suuri osa nollista kaatui kontaktivirheisiin. Pysäytyskontaktien opettaminen ei ollut helppa eikä nopeaa, mutta hauskaa se oli, ja koirakin tuntui nauttivan uuden oppimisesta. Tänä syksynä olenkin yksittäisiä valmennuksia lukuunottamatta treenannut Äksyn kanssa vain kontakteja ja keppejä (nopeutta ja leikkauksia sekä sisäänmenoja). Tämä on selvästi ollut hyvä taktiikka, sillä nyt koiralla on kisaradalla aivan eri vauhti kuin aikaisemmin. Intoa riittää ja Äksy on tehnyt kaikki kontaktit kisoihin paluun jälkeen hienosti. 

Yhteenvetona Äksystä voisin todeta, että sille sopii se, että treenataan mahdollisimman vähän. Toki uusia asioita pitää opetella, mutta mitään vanhaa, jonka se jo osaa, ei kannata hinkata. Se kyllästyy alta aika yksikön. Agilityssä tullaan siis jatkamaan samalla taktiikalla, käydään tekemässä keppejä ja kontakteja ja kaikki ylimääräinen virta jätetään kisaradoille. Tavoitteena olisi saada joissain kisoissa aikaan se SERTin arvoinen suoritus. Tokossa yritämme saada AVOimesta luokasta vielä kaksi 1-tulosta, eli tavoitteena TK2. Loppuaika käytetään sitten VOIttajan liikkeiden opettelemiseen, vaikkei meitä välttämättä niissä kehissä ikinä nähdäkkään, mutta aikani kuluksi, ja Äksyn iloksi, aion sille liikkeet opettaa :)

Sitten murunen Pomeli. Pomo-herralla on ollut hieno toinen vuosi. Treenattu on ahkerasti monenlaista. Keväällä ja syksyllä leireiltiin haun merkeissä ja edelleen päätavoitteemme on jonain päivänä startata haussa. Koska siihen menee vielä vuosi jos toinenkin on ajan kuluksi harrasteltu muutakin. Hyvin ja osittain jopa loistavin tuloksin :D Tokossa startattiin syksyllä saaden ohjaajan jännityksestä johtuen "vain" ALO2-tulos. Pomon ykköslajiksi tuntuu nousseen kuitenkin agility. Ensimmäinen startti tehtiin heti 1,5v iän täytyttyä viime keväänä. Alku oli kangertelevaa ja herran oli todella vaikea keskittyä kisapaikoilla. Pikkuhiljaa kokemus on kuitenkin karttunut ja keskittymiskyky parantunut. Tuloksena tälle vuodelle (todellisuudessa puoli vuotta) hurjat 7 nollaa (ykkösissä kaksi hypärinollaa), joka nollalla palkintosija (lisäksi palkintosijoja myös 5-tuloksella) joista kaksi voittoja. Kakkosluokan nollat tulivat kolmesta peräkkäisestä startista! Pikkuhiljaa treenien suoritusvarmuus on siirtymässä kisaradoille. Pomon kanssa on älyttömän kiva kisata, se kun ei milloinkaan hermostu (toisin kuin Äksy :D ). Kun vielä saadaan treeneissä oleva vauhti siirrettyä kisasuorituksiin niin meidän ei todellakaan tarvi hävetä suorituksiamme kolmosissa. 

Ensi vuoden tavoitteitakin olen miettinyt. Agilityssä Pomon alkuperäinen tavoite oli nousta sinne kolmosiin, mutta se kävi vähän turhan helposti. Siispä on asetettava uusia maaleja ja olkoon seuraava tavoitteemme agilityssä SM-nollien kasaan saaminen (eli suomeksi 7 nollatulosta kolmosluokassa), jos ei ensi kesään, niin sitten seuraavaan mennessä, nythän meillä on aikaa vain puoli vuotta.. Tokossa aiomme startata ensi vuonnakin, tavoitteena TK1. Lisäksi ensi vuonna on tarkoitus suorittaa BH-koe ja osallistua luonnetestiin. Hakutreenejä jatketaan edelleen, kokeeseen asti silti tuskin vielä ensi vuonna pääsemme :)

Oma vuoteni on ollut valtavan antoisa. Olen saanut nauttia mitä parhaasta treeniseurasta, hienoista leireistä ja huippuvalmennuksista pitkin vuotta. Agilityn saralla kehitys on ollut varmasti suurinta, kun olen keväästä lähtien käynyt Elina Jänesniemen valmennuksessa kerran kuussa. Tekemisessä on nyt aivan eri meininki, kiitos hänelle siitä! Lisäksi vuodenmittaan meitä ovat valmentaneet useampaan otteeseen Marjo Heino ja Heini Stenberg, sekä yhden viikonlopun verran Juha Orenius.

Koulutusohjaajan hommia olen tehnyt tänä vuonna sekä TVAPorissa Tokon osalta, että WeCAssa agilityn osalta. Kesällä tuli suoritettua tokon liikkeenohjaajakurssi ja muutamassa kokeessa on tullut jo liikkuroitua. Mukavaa hommaa :) 

Ensi vuodelle on jo kalenteriin varattu Elinan valmennuksia joka kuulle, eli toivon mukaan kehitystä tapahtuu edelleen :) Tammikuussa on ohjelmassa koetoimitsijakurssi1 ja koetoimitsijakurssi2 (agility), ja niihin kuuluvan harjoittelun olen sopinut meneväni tekemään Lietoon ATT:n kisoihin helmikuussa. Myös agilityn koulutusohjaajakurssi sekä ratamestarikurssi ovat kalenterissa merkittynä. 

Eiköhän siinä saada ensi vuosi kulumaan näiden hommien kanssa :D Tavoitteet on asetettu jotta on joku päämäärä johon tähtään ja jota varten treenaan. Sen saavutanko tavoitteeni ensi vuonna, sitä seuraavana tai koskaan, näyttää aika. 

Tärkein tavoite on kuitenkin nauttia kaikista hetkistä yhdessä koirieni kanssa! 

Pomo kolmosiin!!

Mikä mieletön vuoden lopetus! Pilvissä tanssiminen vaan jatkuu :D

Eilen oli TAMSKin koiratallilla vuoden viimeiset agilitykisat joissa oli tarjolla vain yksi rata joka luokalle. Ensin ajattelin etten viitsi edes ajella sen tähden. Sitten mietin, että onhan mun koirat kätevästi peräkkäisissä luokissa maxi2 ja mini3, ja kun kävin sattumalta katsomassa ilmoittautuneiden määrää viimeisenä ilmoittautumisiltana, niin mini3-starttien vähyys sai mut laittamaan ilmon sisään tunti ennen määräajan päättymistä :D

Tuomarina toimi Henri Luomala ja radat olivat oikein kivat. Pomon radassa en jännittänyt kuin alkua, jossa koira piti saada kakkosesteen jälkeen kääntymään pois A:n linjalta, loppu meni mukavasti ja 0 tuli. sijoitus oli 3. ja saimme palkintojen lisäksi sen toivotun SERTin ja siirron agilityn kuninkuusluokkaan, kolmosiin :D

Tässä se rata

Äksy starttasi sitten kolmosissa, rata oli taas alkua lukuunottamatta oikein kivan ja sujuvan oloinen. Alussa oli hyppy ja muuri ja sitten samanlainen poistuminen A:n linjalta, mutta kolmonen oli takaakiertona. Mietin ja mietin sitä alkua  ja päädyin varmistelemaan sen A:lle menon estämisen ja hyllytin sitten nelosesteelle kun Äksy ei (yllätysyllätys) lähtenyt välistävetoon vaan hyppäsi nelosen väärään suuntaan. Jos olisin ohjannut kohdan takaakierto-päällejuoksu-tyylillä joka on Äksyllä vahva ohjaustekniikka olisi koira takaakierrolle lähetettäessä 100%-varmuudella irronnut A:lle, niin paljon niitä kontakteja on nyt hinkattu. Mutta tätä mokaa lukuunottamatta rata oli tosi hyvä, koirassa oli vauhtia ja erityisen iloinen olen siitä, että tästä mokasta riippumatta pystyin tekemään radan täysillä maaliin. Hyvä minä!

Kotimatkalla poikettiin sitten IKEAssa ja törsättiin vähät rahamme kaikkeen tarpeelliseen. Oikeesti. Mitään turhuutta en ostanut mutta jollain käsittämättömällä tavalla sain taas kulumaan toistasataa euroa siihen puljuun. Mukaan tarttui peitot koirille autoon, tyyny itselle, uusi teflonkattila, huopa sohvalle yms. Oon suunitellut että laitan nyt talveksi koirille autoon styroksit ja siihen päälle varsinkin kisareissuille ja muihin pidempiin autossa oleskeluihin peitot. Mukavampi sitten olla siellä pidempiä aikoja.

Dogsitterin hommia :D

Tällä viikolla olen saanut lenkit tuplana. Ystäväni Heidi ja Harri ovat etelänlomalla ja minä olen saanut kunnian viihdyttää heidän boksereitaan Simbaa ja Nemoa.
Tehtäviin on kuulunut lenkitystä ja treenausta. Hauskaa on ollut, kaikilla meillä, luulen. Lenkit ovat sujuneet hyvin, vastaantulijatkin on ohitettu hienosti ja joka kutsusta on tultu luo. Tänään uskaltauduin lisäämään soppaan vielä Pomon ja hauskaa oli. Nemo kanteli keppejä, Simba ja Pomo juoksivat kylkimyyryä ja kulkivat muutenkin kuin majakka ja perävaunu :D Väsytytaktiikka toimi, ja hyvä etten joutunut nostamaa poikia autoon  lenkin lopuski :D
ohessa videomateriaalia

Mennessä mulla oli 2 keltaista ja yksi tiikeriraitainen. Takasin tullessa enää yksi oli edes osittain keltainen, kaksi oli tiikerijuovaisia. Vaihtukohan joku? Ainakin se toinen tummanpuhuva totteli nimeä Salminen, eli kai se Simba oli, vähän kurainen varmaan vaan :D 

Pomolle Tuplanolla ja Äksylle agi-SERT!

Mikä päivä!

Sain reilu viikko sitten lääkäriltä luvan, että kivun sallimissa rajoissa saa liikkua. Ja kun jalka tuntui hyvältä niin yllytin ystäväni Virpin lähtemään kanssani Jyväskylään agilitykisoihin. Ensin ilmoitin vain Pomon, mutta kun osallistujia mini3-luokkaan ei viimeisenä ilmoittautumispäivänäkään ollut kuin parikymmentä niin sai Äksykin lähteä mukaan.
Lauantai aamu valkeni lumisateisena ja ajokeli ei ollut kovin houkutteleva. Matkaan lähdettiin puoli yhdeksän aikaan ja välillä keli oli aika huonoa. Valosassa se ei kummemmin haitannut, mutta viimeiset 50km ajettiin hissukseen pöperön takia. Perille päästiin kumminkin ja kisapaikkana toimi JATin hieno tekonurmipohjainen halli. Hurja (Virpin beagle) ja Pomo starttasivat ensin 2-luokassa. Minä olin aamutohinoissa jättänyt koirien remmitkin kotiin kun päästin ne vaan ovesta peräluukku auki odottavaan autoon. Onneksi Virpi on ollut reissussa ennenkin, ja hänen autostaan löytyi hieno itse tehty noutajatalutin. Sen kanssa sitten pääsivät molemmat, Pomo ja Äksy, hoitamaan verryttelylenkkinsä.
Pomo oli virtaa täynnä, verryttelyssä ajattelin että noinko radasta tulee mitään kun herra ei oikein ollut kuulolla. Ekalla radalla käskyt eivät oikein menneet perille, Pomo ei malttanut jarruttaa kurveihin ja tiet valuivat pitkiksi.  Ihanneajassa tehtyjä nollia ei kuitenkaan makseissa tehty kuin kaksi, joten 2.sija tällä suorituksella meille napsahti ja näin ollen ensimmäinen LUVA-0 kakkosista. Toiselle radalle vaihtui tuomari ja rata oli profiililtaan paljon vähemmän kääntävä, joka sopii valtamerilaivan kääntösäteellä toimivalle Pomolle. Olin siis hyvällä mielellä rataantutustumisessa ja vuoroa odotellessa Pomokin oli jo rauhoittunut, ei väsynyt, mutta keskittyneempi. Rata meni sutjakkaasti ja virheittä. Nollia tällä radalla tehtiin enemmän, mutta suorituksemme riitti 3. sijaan ja LUVA-0:an!!
Tässä vaiheessa meidän joukkueella oli kasassa lisäksi Hurjan ja Virpin täpärä yliaika-nolla ja 3.sija.

Pomon jälkemmäinen 0-rata

Äksyn vuorokin koitti vihdoin. Pelkäsin että se olisi jo ihan nuutunut pitkästä odottamisesta autossa. Liikkeelle kun oli lähdetty aamulla ja sen vuoro astua halliin koitti vasta kuuden maissa illalla. Mutta ei, pieni ärrieri oli valmiina töihin, lienee treenitauko (sairasloman takia) tehnyt sillekkin hyvää. Ekalla radalla tuli omasta hätiköinnistäni johtuen rima 5, myös yksi harhailu väärää estettä kohti, mutta pelastin karjaisemalla viime hetkellä. Ainoa mikä harmitti oli se, etten itse huomannut sitä 2. esteen riman putoamista, jos olisin sen huomannut niin olisin vaatinut koiralta kontakteille kunnon pysähdykset, nyt vapauttelin sitä heti kun se valmistui pysähtymään.
Viimeisessä rataantutustumisessa jalat alkoivat olla jo aika pökkelöt. Minuutin spurtit kylmässä hallissa ja tuntien seisoskelu/istuskelu oli tehnyt tehtävänsä ja rataa kävellessäni ajattelin että pystynkö enää edes juoksemaan. Rata oli profiililtaan taas aika vauhdikas mutta selkeä, eikä mitään ihme-kikkailuja tarvittu. Äksy lähti ihan viimeisten joukossa. Yhtään en ollut seurannut mitä tuloksia muut olivat tehneet. Menimme radalle, teimme nollan, mutta suoritus ei ollut kovin hyvän tuntuinen. Yhdessä kohdassa sorruin hätäratkaisuun ja takanaleikkauksella hidastin koiraa, sekuntteja kului, toisessakin kohdassa (toiseksiviimeisellä esteellä) olin aivan liian myöhässä, mutta Äksy paikkasi (kerrankin suurempia protestoimatta) hienosti. Radan jälkeen puin päälle, siirryin ulos verryttelemään koiraa enkä tiennyt tuloksista tuon taivaallista. Pakkasimme tavarat autoon, pissatimme autossa odotelleet 2-luokan sankarit ja menimme sisään odottelemaan Äksyn kisakirjaa. Tässä vaiheessa Virpi kävi katsomassa tulostaulua ja tuli kertomaan että olemme sijoittuneen kakkoseksi, ainakin hänen laskujensa mukaan. Samantien palkintojenjako jo alkoikin ja kun ykkönen käveli pallille ja sai palkintonsa kuiskasin Virpille että "ei tossa sen nipussa ole SERTiä!!??" Sitten kuuluttaja jo kuulutti että toiseksi sijoittuivat Äksy ja Reetta ja tuomari nosti ilmaan SERT-ruusukkeen! Suustani saattoi päästä pieni riemunkiljadus :D En pysty sanoin kuvaamaan sitä tunnetta. Se tuli ihan puskista, minun ja Äksyn yhteistyön tuloksena, ihan itse tehtynä, onneksi agilityssä ei jaeta tyylipisteitä!

tällaisella radalla se SERT irtosi

Kotimatka tehtiin Parkanoon asti aika järkyttävässä pöperökelissä, viimeinen 100km oli hivenen mukavampaa, tie oli suht hyvin auki. Kiitos Virpille mahtavasta matkaseurasta, kannustuksesta ja videoinnista. Tällaiset hetket eivät olisi minkään arvoisia jos ei niitä voisi jakaan kenenkään kanssa!!

Tässä oli Äksyn agilityuran tavoite, yksi SERT, mutta koira ei ole vielä neljää vuottakaan....nälkä taitaa kasvaa syödessä. Valiokello on nyt laitettu käyntiin TIKTAK :D

Kesätunnelmia

Pomeli treenaili kesällä muutamaan otteeseen ystäväni Harrin kanssa. Tässä videota yhdestä sessiosta :)

 

ja sitten vielä vähän lisää leikkiä :D

 

Hyppyklinikka ja tokokokeet

Meillä oli edellisviikonloppuna Ulla Kaukosen hyppyklinikka johon molemmat koirat osallistuivat, Äksy huonon  hyppytekniikan vuoksi ja Pomo tekniikan parantamista varten, ajatellen lähinnä PK-hyppyä. Koulutus oli oikein antoisa ja sain paljon vinkkejä.
Äksyllä etäisyyksien hahmottaminen oli erinomaisesti hallussa, mutta ponnistustekniikka oli aivan kaoottinen. Takapää jää roikkumaan suorana perässä, eikä se tee ponnistusta kunnolla takajaloilla. Tähän lääkkeeksi saimme SetPoint-harjoituksen ja Perussarjan (joka vastaa hevosten jumppasarjaa) joilla saataisiin koira käyttämään takapäätään ponnistuksissa paremmin. Toivottavast täst on apua, Äksy nimittäin osoittautui kaavoihin kangistuneeksi itsepäiseksi terrieriksi, joka ei hevillä lähde muuttamaan totuttua hyppytapaa :P
Pomo yllätti minut positiivisesti. Sillä on hyvä hyppytekniikka ja se arvioi etäisyyksiä hienosti, hieman paremmin sekin toki saisi käyttää takapäätään. Alastulo, kuten lähes kaikiilla etupainoisilla roduilla, on se jossa Pomo tarvii treeniä. Iloitsin kuitenkin siitä, että joka harjoiteella Mopeli käytti päätään, muutti suoritusta parempaan suuntaan joka toistolla ja oikeasti räknäsi miten kannattaa tehdä. Pomo vastasi siis harjoitteisiin erinomaisesti ja sen kanssa pääsee treenaamalla varmasti hyvään suoritukseen.

Viime sunnuntaina 27.12 Äksy osallistui viimeisen kerran tänä vuonna toko AVOimeen luokkaan. Tuomari Tiina Heino oli kääntänyt liikejärjestyksen (hypyllä aloitettiin ja paikkamakuuseen lopetettiin) ja tämä sekoitti vähän koiran päätä, vaikken osannut sitä etukäteen odottaa. Eniten tämä näkyi alun hypyssä ja lopun seuruussa. Hyppy kun on Äksyn lempiliikkeitä ja vati meni ihan nurin kun siitä aloitettiin. Koira hyppäsi käskystä mutta meni ISTU-käskyllä maahan ja tuli takaisin kiertäne esteen!!?? Seuruussa Äksy on parhaimmillaan jos sillä on hiukan liikaa virtaa ja ny kun Seuruu oli luokan päätteeksi niin pientä herpaantumista (varsinkin käännöksissaä) oli havaittavissa.
Pisteet liikkeittäin:
Paikalla makaaminen    7 (tarvi kaksi MAAHAN-käsky ja piippasi, tosin maltillisemmin kuin viimeksi)
Seuraaminen                6
Liikkeestä maahan       0 (meni ensimmäisellä käskyllä istumaan, toistin käskyn liian myöhään)
Luoksetulo                  8
Liikkeestä seis             8,5 (istui sivulle ennen aikojaan)
Nouto                         6,5 (tarvi kaksi NOUDA-käskyä ja palautusasento vino)
Kaukot                       9 (täydelliset vaihdot, pieni piippailu alensi arvosanaa)
Hyppy                        0 (meni hypyn takana maahan ja kiersi paluun)
Kokonaisvaikutus        9

yhteensä siis 123 pistettä ja AVO3-tulos. Olen kuitenkin taas tyytyväinen siihen, että nyt kun en jännitä (kiitos AntiStress:n) niin koira tekee töitä hienosti, ei ole havaittavissa mitään ihmeellistä törttöilyä palkattomuuden vuoksi. TK2:n metsästys jatkuu siis ensi vuonna :)