Kolmosten kisat Tsaulla

Sain taas näitä sarjassamme erittäin hyviä ideoita ja ilmoitin molemmat koirat Tsaun kisoihin Lietoon (7 rataa, 91€ :P ). Tämä oli mahdollista koska ystäväni suostui lähtemään kaveriksi "ketyilemään" ja mahdollisti oman keskittyimisen ratoihin ja suoritukseen, hän huolehti koirien verryttelystä/jäähdyttelystä ja tuomisesta radalle ajallaan :) Hyvä näin, koska muuten kisaaminen olisi ollut lähes mahdotonta. Rataantutustumiset olivat päällekkäin ja mun olisi pitänyt olla vielä molemmilla radoilla suorittamassakin samaan aikaan (Tsaun hallissa on siis kaksi kisarataa vierekkäin). Homma tehtiin sitten niin että tutustuin ja starttasin toisena ja sain sitten naapuriradalle "yksityisen" rataantutustumisen ja siirryin lähtölistassa viimeiseksi. Toimi ihan ok, kun ystävä hoiteli koirat :)

Äksy meni kolme rataa. Ensimmäinen ihan kauhea, kaikki kontaktit varastaen ja lopulta sitten jäi käteen haukkumaan ja meni ohi hypystä ja hyppäsi sen sitten vääräänsuuntaan. Hypäriltä tuli nolla (ohessa video), joka tuntui aika kököltä, koira ei mielestäni liikkunut kovin hyvin ja ohjausratkaisuni loppupäässä oli väärä ja koira tuli jaloille (josta ei kuitenkaan tullut onneksi kosketusvirhettä), vähän semmoinen huononmakuinen nolla se. Viimeinen rata oli taas agilityrata, siinä tuli kepeillä sisäänmenovirhe kun itse olin jotenkin hukassa, sen jälkeen sikaili A:lla ja päätin että puomin ottaa. Homma päättyi sitten siihen, että kun karjaisin OTA-käskyn niin prinsessa päätti ettei tule alas asti ollenkaan kun hälle sillai huudetaan ja korvan luimussa makasi kontaktialueen keskellä eikä meinannut millään tulla alas asti.

Pomo starttasi kaikki neljä tarjolla ollutta kisaa. Ekalla radalla oli tosi hyvä vauhti ja ratakin meni oikein kivasti KUNNES. Niin, jätin sen selän taa, herra luki itse rataa ja päätyi puomin sijaan hypylle ja hylkääntyi. Tästä jäi kuitenkin hyvä mieli. Toisella radalla (josta video) vauhti edelleen ihan ok, 5 puomin alastulolta. Tähän olen pettynyt, se oli Pomon elämän ensimmäinen kontaktivirhe, olisi saanut jäädä tulematta. Kolmas rata hylkääntyi jo ennalta vaikeaksi toteamaani kohtaan jossa pomo lähti väärälle esteelle ja kun korjasin sen kutsulla pois niin hyppäsi sitten oikean esteen väärään suuntaan. Teki tällä radalla puomin hyvin, kun vähän kovistelin ;) Hypärillä hylky tuli jos 3. esteeltä (putken väärä pää) jonne herra voimakkaan vekkauksen ansiosta ohjautui. Kohtuullisesti liikkui vielä tälläkin radalla, mutta otti 2 rimaa, sen verran tassuissa painoi. Tulipa kokeiltua, että neljä rataa on pojalle vähän turhan paljon.

Loppuyhteenvetona tästä se, että jäämme luovalle, määrämättömän mittaiselle tauolle, molempien kanssa. Pomo hautaa hiljaisuudessa SM-nollien keräämishaaveet, Äksyllä ei moisia ole ollutkaan. Äksylle ei sovi treenaaminen, silloin se ei radalla etene, näköjään ei sovi treenaamattomuuskaan, koska nyt se on niin järkyttävillä kierroksilla joka radalla, ettei kuuntele eikä irtoa, huutaa vaan. Pomon kanssa pitää treenata käännöksiä ja ohjauksia niin, että voin luottaa sen toimivan tietyllä tavalla, eikä tarvi arvailla ja toivoa parasta.

Molemmat on ilmotettu Toko-kokeeseen 11.3, toivotaan siihen parempaa onnea :)

Pomon treeniä

Tässä nyt sitä kauan kaivattua videokuvaa bokseri-pojan tottis-treenistä. Vireen kanssa on tehty töitä ja se alkaa ehkä pikkuhiljaa myös näkyä. Eka seuruu pätkä meni läskiksi kun sättäsin patukan kanssa, toinen on sitten jo mielestäni aika kiva. Perusasennoissa vielä vähän havaittavissa sitä vanhaa luimimista, mutta paranemaan päin ovat nekin nyt kun palkkauksen suunta on muutettu ylös. Palkka on aina ollut ylhäällä mutta olen tiputtanut sen koiran päänviereen vasemmalle josta se on saanut kääntyä sen ottamaan, nyt kun se saakin itse hypätä ylös palkkaan kiinni, niin on asento ja ilmekin muuttunut paremmaksi :) Myös leikissä on tätänykyä paljon enemmän voimaa, ja koira on siinä aktiivisempi.
TÄSTÄ videoon :)
p.s. tiedän että se edistää seuruussa, mutta en puutu siihen nyt, kun ilme on vihdoin saatu paremmaksi. Puututaan siihen sitten kun asenne on tasaisesti ja aina kohdillaan, ei tuo vielä kumminkaan luokatonta ole :P

Blogin talvennus :)

Oli pakko vähän päivittää blogin ulkoasua talvisemmaksi :)

Tässä vielä pari muuta kuvaa helmikuun peltolenkeiltä. Pomolla ikää siis 2v 3kk. Komea poika siitä on kasvanut <3 Harmi kun ei kivesvian tähden voi näyttelyissä käyttää.

 lumipallon laskeutumista odotellessa :)

Sussen porukan kanssa on lenkkeilty tänä talvena paljon :)

Maksi-setä vähän kouluttaa Pomelia :)

Äksyn tiara kiristää

Lauantaina käytiin Äksyn kanssa kisaamassa Lempäälässä, TAMSKin kisoissa. Kisareissu-seurana meillä oli Petra ja Manu, kiitos mukavasta päivästä :) Pakkasta oli jäätävät -27C ja hallissakin aika hyytävä keli. Tuomareina agiradoilla olivat Jari Tienhaara ja Kati Wala. Tienhaaran radoilla aloitettiin, niitä oli kaksi ja viimeisenä oli Walan rata.
Äksy oli jo verkatessa ihan ihmeellinen, kuseskeli joka paikkaan (normisti siis pissii kerralla) ja nuuskutteli toisten jälkiä ja oli ihan omituinen. Radalla sitten tajusin, että taas on ne päivät. Äksylle on jäänyt steriloinnin jälkeenkin vielä "juoksut", kaksi kertaa vuodessa sillä on päivän-kahden mittaiset "juoksut" jolloin sitä ei kiinnosta mikään, se merkkailee ja on ihan omituinen. Radalla se ei edennyt normaalisti, ei irronnut, haukku vaan minulle ja törttöili kontakteilla. Kaksi ekaa rataa menikin sitten hylyiksi. Ensimmäisellä Äksy ei irronnut suoraan edessä olevaan putkeen vaan "roikkui" kädessäni kiinni, hylky tuli kun palautin sen puomin kontaktille (varastamisen jälkeen). Toisella radalla se teki puomin kontaktin hienosti mutta hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan. A:n kontaktin se sitten jälleen sikaili. Kolmannelle radalle lähdettiin sitten vaan pitämään kivaa. Kun sitten suostuin kädestä pitäen sitä saattamaan, enkä olettanut sen osaavaan mitään niin saatiin aikaan nolla, tosin 0,01s yliaikaa. Keinulla kökköiltiin urakalla, Äksy meinasi tulla pois koko keinulta (keinu reagoi aika hiljaa) ja siinä tuhraantui ainakin sekunti. Äksy varasti lähdöstä, puomin kontaktin se teki ok, A:n taas sikaili. Laitan nyt kuitenkin nämä jutut prinsessan mielentilan piikkiin.

Tämä oli taas niitä päiviä joina ei olisi kannattanut vaivautua kisoihin. Sitä kun ei taas vaan etukäteen voinut tietää. Kisoista palattuamme menimme mökille jossa Pomo jo odotti meitä vanhempieni kanssa. Äksy ei muuta tehnyt koko päivänä kun kiukutteli. Murisi Pomolle, pelkkä sen olemassa olo riitti ärsyttämään hänen korkeuttaan ja mikään muu kuin sylissä rapsutettavana olo ei ollut hyvä. Äitini sitten osuvasti totesikin jossain vaiheessa että on se rankkaa kun tiara noin päätä kiristää.
Pomo oli onnellinen, sai loikoilla takkatulen loimussa, käydä hiihtolenkillä isäni kanssa ja tehdä lumitöitä. Pienissä erissä se tarkeni ulkoilla ihan riittävästi kovasta pakkasesta huolimatta :)