Mika Lindbergin jälkileiri

Huhhuh, olipas asiantäyteinen viikonloppu. Tässä riittää sulateltavaa pidemmäksi aikaa. (kuvat Päivi Saarilahti)

Perjantaina aloitettiin "teoriatunnilla", käytiin läpi leiriin osallistuvien koirakoiden tilanne ja pohdittiin ongelmia. Lisäksi käytiin läpi Mikan oma "ihanne koiran koulutus"-malli, eli teoriassa koiran koulutus pennusta aikuiseksi jäljestäväksi koiraksi.

Lauantaina aamulla kellon soidessa oli ulkona kaamein mahdollinen keli jäljestyksen kannalta, eli tuli lunta taivaan täydeltä. Siitä huolimatta suuntasin koira, namit sekä jälkiliina autonperässä pellonreunaan. Lumisade taukosi onneksi suht nopeasti ja pääsimme tallomaan jälkiä. Talloin Pelille ensin sellaisen harjoituksen kuin olen viimeksi tehnyt. Peli ajoi jäljen hyvin, mutta sen jäljestystyyli oli nokkiva, kuten tiesinkin, kevyt ryntääminen saatiin pois puhtaasti liinankäsittelyn muuttamisella.
Päivän toinen jälki tehtiin sitten Mikan ohjeitten mukaan talloen erilailla kuin olen tähänasti tallonut. Minähän olen astunut askeleet vierekkäin, lähelle toisiaan, mutta selvästi siis kahden kengän leveydelle (ellei jopa kolmen), nyt tallottiin askeleet toistensa perään (=yhtenäinen hajuvana), askelten väli n.10cm ja 100m jäljellä 4 jalan "laahausta" ja niissä runsaasti nameja. Nyt Peli jäljesti toivotulla "Pluto-tyylillä" nenä intensiivisesti maassa, selvitti upeasti kaarrokset ja oli siellä 90 asteen kulmakin :) 6 askeleen matkalla oli 1 palkaton askel.

Sunnuntaiaamuna satoi taas jalkarättejä. Ensimmäinen porukka pääsi silti ajamaan jälkensä tyvenessä, mutta Pelin kohdalla kävi huono tuuri. Jäljen tallomisen ja ajamisen välissä (vaikkei kyse ollut pitkästä ajasta) ehti sataa varmaan sentti lunta. Hyvä kun askeleet näkyivät, namit olivat lumen alla piilossa ja pentu ei niitä löytänyt. Uskomattoman kauan se jäljesti palkatta, mutta kulman kohdalla tuli epäusko. Ei noin kokematon pentu selvinnyt vielä tehtävästä kun palkkaa ei ollut kuulunut. Aikansa se pyöri ja löysi sitten lopulta pienen avustuksen saattelemana takaisin jäljelle. Samanlainen herpaantuminen tapahtui toisenkin kerran mutta päästiin kuitenkin loppuun. Jälki oli tallottu samaan tyyliin kuin eilen, se oli vain hivenen pidempi.
Koska tämä jälki "epäonnistui" näin isosti, tehtiin pelille sateen tauottua vielä lyhyt täysin namitettu jälki jonka se ajoi todella hienosti. Toki se oli lyhyt, mutta oli siinä jyrkkä kaarros jonka se selvitti hienosti.

Jatko ohjeiksi saatiin nyt jatkaa näitä, lisätä pituutta ja talloa jäljet niin, että niissä on kaarroksia ja kulmia lisäämässä haastetta. Alkuun namitetaan 8/10 askeleesta ja siitä sitten hissuksiin ruokaa vähennetään jäljeltä ja loppupalkan suuruutta ja arvoa kasvatetaan. Myös esineitä voi treenata ja ne voi tuoda jäljelle.

Ensimmäistä kertaa elämässäni toivon että lumi sulais pois ja päästäs vielä tekemään edes muutama jälki ennen pitkää talvea. Keväälle on suuntimat selvät ja Mika tulee taas kesäkuussa meitä kouluttamaan :)

Pomo 3v, treeniä ja terveystuloksia

Peli on treenannut ahkerasti agilityä. Uuten on opittu päällejuoksu :) Ohessa videota eilisistä treeneistä. Rafiki (Pelin eno) treenasi  myös. viikon päästä olis pari starttia ATT:llä Liedossa.

Pomo juhli tänään 3 vuotis-synttäreitään pääsemällä virallisiin selkäkuviin. Pomohan kuvattiin läpi vuotiaana kastraation yhteydessä ja silloin selkä oli 0, mutta joissain nikamissa oli jo silloin nähtävissä alkavaa spondyloosia. Tarkoituksella venytin kuvausta tänne asti, että näkisi mitä vauhtia boksereille niin yleinen spondyloosi Pomon kohdalla etenee. Ensimmäinen asia mitä Ventelä sanoi kun löi kuvat tauluun (parin vuoden takaisten rinnalle) oli, että huimasti on edennyt. Rintarangan ja lannerangan yhtymäkohdassa (ns. kyttyrän alueella) oli monen monta nikamaa kasvanut yhteen. Tämän lisäksi siltoja oli parissa nikamavälissä rintarangassa ja viimeisessä lannerangan nikamavälissä. SP3 oli tuomio.
Yllätys tämä ei ollut, toki toivoin parempaa, mutta osasin pelätä tätä kyllä. Pomo on selvästi kangistunut viime talvesta. Agilityssä sen huomaa hyvin, kepit eivät suju entiseen malliin, koira ei tahdo kääntyä sitten millään, pienet kurvit ovat sille mahdottomia suorittaa. Se katso o minua kuin pahoitellen "joojoo, mut ku en mä pysty".
Näiden tulosten myötä Pomo siirtyy hoitamaan meillä tyhjänä ollutta perhekoiran virkaa. Onneksi herra on varustettu mitä kultaisimmalla luonteella, se rakastaa ihmisiä ja kotona olemista, pitkiä lenkkejä vapaana ja toisten kanssa juoksemista. Näitä se saa tehdä, niin kauan kun on kivuton ja jaksaa.

Pomo toipuu krapulasta uudessa, synttärilahjaksi saadussa pedissä <3

treeniä

Eipä mitään ihmeitä, perusjuttuja

Pelin tottiksessa työstetty nyt kotosalla käännöksiä, oikeelle sujuu hienosti, vasemmallekkin jo pienellä käsiavulla. Takapää on siis löytynyt :) Kentällä keskitytty edelleen leikkiin. Siinä ohessa sivulle tuloja ja lelupalkkaan siitä, samoin luoksetuloja lelupalkalla. Jäävien erottelua peruuttamisesta: seiso ja maahan sujuu hienosti, istumiseen tarvii vielä pienen käsiavun. Lelupalkkaa näistäkin heitetty koiran taa. Kentälle tuloon oon rakentanut nyt pienen rutiinin ja se tuntuu toimivan kivasti. Peli on tosi innoissaan ja tarjoaa mulla perusasentoa kentällä ja siitä alkaa leikki :)
Jälkeä on tehty harvakseltaan, n 100 askeleen mittaista, välillä mutkittelua. Kiire on kauhea, se on meidän suurin ongelma, ja jos pidättää liinasta liikaa niin Peli pyörähtää ympäri. Onneksi meillä on viikon päästä jälkikoulutus, ehkä sieltä saadaan jotain vinkkejä jatkoon :)
Hakuilu menee hajuhakulinjalla ja esineruutu samalla setillä.
Agissa oon työstänyt nyt sylkkäriä ja poispäinkäännöstä, siis sen tähden etten itse niitä osaa. Keskiviikon treenissä taisin saada langan päästä kiinni, toivottavasti pysyy kädessä. Peli teki ekaa kertaa "aikuisten" puomia tosi hienosti ja keinua. Ensin ison keinun päähän menoa niin ettei keinu laske ja siellä liikehäiriöitä. Sitten keinun laskevan pään alas pamauttamista ja sekin sujui parin toiston jälkeen tosi hienosti, se pamauttaminen tuntui olevan Pelistä hauskaa :)

alkuviikosta Peli kävi vaa'alla, puntari näytti 13,6kg ja ikää siis 7kk ja 1vko

Pentuagi

Huhhuh, eilen oli pentuagin viimeinen kerta ja tunnelin päässä nähtiin eilen todellinen valoilmiö.

Aloitan alusta. Kaksi viikkoa sitten päätimme Elinan ja Janitan kanssa, että Pelin käytökseen pitää puuttua kunnolla. Sillehän on ollut suuri ongelma toiset koirat ja varsinkin se, kun ne tekevät vauhdikasta agilityä lähettyvillä. Pelillä on todella suuri saalisvietti ja se on ryntäillyt sekapäisenä ja tilanteen salliessa karannut toisten kimppuun. Suurimmaksi osaksi olen siis pitänyt tietenkin pentua kiinni ja oleskellut hallissa mahdollisimman vähän, juuri näiden tilanteiden välttämiseksi. Kun se on ollut voimissaan se on jaksanut keskittyä minuun ja tekemiseen, mutta kun se väsyy niin alkaa ote herpaantua ja kiusaus on käynyt liian suureksi. Kaksi viikkoa sitten ajoimme sen virheeseen ja sille kerrottiin että toisten perään lähteminen on väärin. Janita toimi toiminnan katkaisijana, minä sain olla vain mukava omistaja joka palkkasi koiran kontaktista ja luoksetulosta. Tämä johti siihen että Peli paineistui eikä pystynyt enää tekemään oikeastaan mitään järkevää. Sain sen kuitenkin lopulta hyppäämään yksittäisen hypyn muutamaan kertaan.
Viime viikolla oli pentuagi-kurssissa tauko MM-kisojen tähden, mutta meillä oli Elinan yksäri Äksyn kanssa ja otin Pelin sinne mukaan. Teimme sille taas saman tyyppisen tilanteen, eli toinen koira teki hallissa agilityä ja kun Peli lähti saalistamaan sitä huomautettiin. Taas se paineistui, viipotti pitkin seiniä eikä tahtonut millään tulla luokseni. Hain sen moneen kertaan tuolien takaa tekemään yksittäistä hyppyä jossa lopulta onnistuttiin ja se söi jopa palkankin mutta painetta se ei purkanut. Kotihallilla (samana iltana) tehtiin paria hyppyä ja putkea häiriöttömästi, ihan vaan omankin mieleni parantamiseksi, ettei koirallekkaan jää sellaista oloa että aina kun on esteitä niin tulee sanomista.
Viime viikolla sitten olin aivan maani myynyt. Tuntui että olen ihan kädetön koiranohjaaja, en osaa käsitellä tätä vietikästä pentuani ja olen vahvistanut sille aivan vääriä asioita. Se menee mieluummin piiloon johonkin kuin tulee luokseni paineistuessaan (toisin kuin vanhemmat koirani jotka ovat painetilanteessa aina hakeneet minusta tukea vaikka toimintakyky onkin  alentunut). Loppu viikon mietin ja murehdin, puhuin monen ihmisen kanssa ja nukuin huonosti. Pelin kanssa tehtiin perusjuttuja, yritin olla tekemättä suurempaa konfliktia mihinkään liikkeeseen. Tehtiin vaan juttuja jotka jo osattiin tai sitten jotain ihan turhuutta, ei mitään liikkeitten hiomista tms.
Tiistaina, eilen, oli sitten pentuagin viimeinen treenikerta. Elinan kanssa oli sovittu, että Peli saa tehdä omat harjoituksensa niin että hallissa ei sillä puolella ole muita koiria.
Toin Pelin halliin normaalisti ja vein ykköshypyn taa. Naapuriradalla, aidan takana, oli toinen koira tekemässä rataa, jonka huomatessaan Peli paineistui. Se luimisteli istuessaan ja kun kutsuin sitä hypyn yli, se tuli ravaten ja meni seinän viereen luimistelemaan. Hain sen takaisin, pistin rauhallisesti lähtöpaikalle, kehuin kun vilaisi toista koiraa ja palautti kontaktin minuun, kävin palkkaamassa ja kutsuin yli. Hypystä annettiin heti lelupalkka. Tämänä jälkeen homma alkoi luonata. Hitaasti mutta varmasti Peli luopui häiriönaiheuttajasta ja ryhtyi töihin. Oman vuoromme jälkeen jäin vielä hetkeksi halliin ja palkkasin kontaktista kentän reunalla kun toinen koirakko teki rataa.
Koska ensimmäinen sessio meni näin hyvin otettiin toisessa askel eteenpäin. Hallissa oli samalla puolella muita koiria, jotka olivan ensin etäällä ja paikallaan. Sitten ne alkoivat liikkua kävelleen. Sitten lopulta (näkyy videollakin) kuinka Laura ja Xavi tulivat tekemään kontakti-hajoituksia radan reunaan ja kameranaisen selän takana Jani ja Kawa tekivät putkea. Siinä kohtaa Peli meni taas hetkeksi hämilleen, meinasi paineistua mutta onnistuin rohkaisemaan sitä oikeassa kohtaa ja saimme tehtyä harjoituksen loppuun.
Mieletön pentu. Nyt se otti selvästi häiriötä, mutta mietittyään hetken se valitsi jäädä. Viime viikolla tuntui että edessä on vuoden työ ja ajattelin jo että noinko pitää luopua koko agilitystä joksikin aikaa. Nyt on sellainen olo, että ehkä me sittenkin selvitään. Ehkä mä vielä opin ja osaan opettaa Pelinkin. Toivon vaan, että se kestää mun virheet, joita tulen tekemään varmasti paljon.
Loppuun video meidän treenistä :) Pelin vauhdissa näkyy selvästi milloin se ottaa häiriötä muista. Todellisuus on kuitenkin se, että kun se siihen häiriöön tottuu niin vauhti ei tule olemaan meidän ongelma, vaan juuri se että koira käyttää päätään ja keskittyy. Ja tuossa hitaammaassa vauhdissa se todella keskittyi ja valitsi tehdä mun kanssa.

Jattilassa kisaamassa

Lähdettiin ystävän kanssa Jyväskylään kun oli käyttämättömiä kisalahjakortteja viime vuoden reissulta, silloinhan Pomo teki kakkosissa tuplanollan ja Äksy sai ekan SERTinsä :) Päivä alkoi kolmosten starteilla joten lähtö oli aamu viideltä :P Passatti oli pakattu piukkaan koiria ja matka sujui mukavasti turisten, kuten aina :)

Luokkajärjestys oli medi-mini-maxi, joten sain startata radat ensin Pomon kanssa. Se on ehdottoman hyvä järjestys, Pomo kun toimii aksassa terapiakoiranani, jonka kanssa pyritään vaan pitämään hauskaa, ihanneajassa tehdyt nollat ovat plussaa :) Eka rata meni Pomon osalta plörinäksi, se irtosi yhdessä kohtaa vähän turhan hyvin ja ajautui esteen väärälle puolelle, loppurata lasketeltiin.
Äksyn A-rataa kävellessä minua mietitytti lähinnä yksi kohta, kepeille vienti. Päätin sitten tehdä niin, että jos olen riittävästi edellä niin teen kepeille pakkovalssin ja jos en niin sitten vaihdan puolen keppien jälkeen persjätöllä. koomasin yhden hypyn ohjauksen kaksi estettä ennen keppejä ja jotenkin meni pasmat tästä sekaisin, tjtn, koska sitten tajuan olevani auttamattomasti myöhässä ja silti tunkemassa sitä pakkovalssia siihen kepeillevientiin. No, jaloillehan se koira siinä tuli, mutta menipä kepeille, eikä tuomarikaan kättään nostanut. Näin siis ekalta radalta nolla, sijoitus 5.

B-rata oli radankävelyssä jotenkin helpomman oloinen, Pomon kanssa tehtiin nolla, kerran meinasin unohtaa radan (alussa 5-putken jälkeen hetken olen ottamassa koiran väärään käteen) mutta onneksi huomasin virheen ajoissa ja ehdin korjata ja pysyimme radalla. Myös puomin jälkeinen pakkovalssi-jaakotus oli järkyttävästi myöhässä, Pomo tuli puomilta pysähtymättä ja sai pasmani sekaisin. Muutenhan meno oli ihan Pomon perus-tekemistä :)

Äksyn B-radalle olin sitten jo kehittänyt itselleni pientä painetta tupla-nollasta. Viimevuonnahan meiltä jäi se puuttumaan, kaikki muut tulokset SM-kisoihin ja MM-karsintoihin oli kerättynä. Pomon terapia-aksa Äksyn ratojen välissä toimi erinomaisesti, varsinkin kun onnistuin siitä vääntämään puhtaan radan. Rataantutustumisessa oli aika selkeä olo, tiesin miten Äksyn ohjaan. Päädyin yhteislähtöön, koska kakkosesteenä oli musta pussi, joka on XY:lle ollut monasti hidas. Nyt se suhahti pussista läpi vauhdilla :) Kaikki sujui mukavasti, kunnes Puomin jälkeiselle hypylle tullessa tajusin olevani taas auttamattomasti myöhässä ja päästin koiran vaan hyppäämään, hätäpäissäni ajattelin tehdä jonkun back-flapin tapaisen, sellaista emme ole ikinä edes treenanneet. Onneksi aivosoluni toimivat tilanteessa sen verran hyvin, että jäin vähän varmistamaan koiran toimintaan ja kun Äksy hypyn jälkeen pyöräthi väärään suuntaan sain estettyä sen hyppäämästä takaisinpäin ja matka sai jatkua. Loppurata tuli ihan mukavasti, nollan arvoisesti, Sijoitus 7.

Yhteenvetona siis Pomolle nolla, Äksylle tupla ja mulle tripla :D Ei huonosti :D
Äksyllä on nyt siis kasassa 3 hypärinollaa, 3 aginollaa ja se tupla. Enää 2 irto-aginollaa puuttuu ja sitten se toki se voitto, jos karsintoihin tahtoo. Todellisuudessa Äksyn tavoite on valioitua, toki se pääsee SM-kisoihin jos se tulokset saa kokoon.