tiistai 24. joulukuuta 2013
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
aksakisoja ja noutotreeniä
Pakko antaa kisaraportti sunnuntailta ATT:n kisoista.
Olin ilmoittanut Pelin kolmeen starttiin ja suurin keskittyminen oli starteissa. Pyhästi päätin että tänään se pysyy. Psyykkasin itseni oikeaan mielentilaan ja selkeään toimintaan ja haha, sehän toimi!
Eka startti oli hypäri. Siinä jätin koiran lähtöön ja kävelin kakkosesteelle, Peli nousi ja kun yritin saada sen takaisin istumaan lähti se kävelemään minua kohti ja ylitti lähtölinjan. Minä plikka kävelin uudelleen starttiin ja jätin koiran uudestaan (mistä toki hylkäännyimme) ja sitten lähdimme radalle MINUN päätökselläni. Rata meni onneksi pipariksi myöhemmin yhdessä putkeen karkaamisessa, että ei harmittanut toi alun sakkaaminen yhtään.
Toiseen starttiin menin vielä astetta päättäväisempänä. Jätin koiran, kävelin kakkosesteelle, pysähdyin, käännyin katsomaan lähdössä vakaasti istuvaa koiraani, nostin käden ja kutsuin radalle. Täydellinen startti siis! Ratakin oli hyvä lentokeinua lukuunottamatta. Koira tuli ohjaukseen hienosti, suoritti kepit tyynen itsevarmasti, vain se keinu, jolle tultiin putkesta pituuden kautta todella kovaa vauhtia johti läpijuoksuun käskytyksestäni huolimatta. Uusin keinun ja siitä sitten HYL.
Kolmas rata. Pysyi lähdössä, irtosi, tuli ohjaukseen, haki hienosti kepit, teki upeat pysähdykset kontakteille....mutta sitten. Se edellisen radan keinu kummitteli mun mielessä, autoin siinä ihan luvattoman paljon ja kun rytmi hajosi, olin liikaa muurilla saattamassa ja myöhästyin seuraavasta valssista ja PAM koira ohi hypyn. No, kielto-vitosella maaliin ja podiumille pokkaamaan 3. palkinto.
Vaikka tuloksilla ei juhlittu olen sunnuntain kisoihin enemmän kuin tyytyväinen. Nyt sain itseni toimimaan kunnolla, ja koira oli oikeassa mielentilassa ekaa rataa lukuunottamatta. Kisaaminen oli nautinto.
Tottista on treenailtu tasaisesti juoksujen päätyttyä. Ja se nouto, se alkaa nyt olla hyvällä mallilla. Toki on vielä matkaa siistiin noutoon ilman apuja, mutta nyt se noutaa ja luovuttaa niinkuin on tarkoitus :) Ohessa video Pelin viikon takaisesta noudosta ja matkasta siihen pisteeseen. Videossa näkyvät osa-alueet joita työstettiin monin eri variaatioin (itse noutoon lähtö ja esineen nostaminen, esineen kantaminen ja sitten pitäminen ja luovutusasento ja käsihäiriöt siinä) ja viimeisenä se "valmis" nouto. Olen NIIIIIIIN onnellinen :)
Olin ilmoittanut Pelin kolmeen starttiin ja suurin keskittyminen oli starteissa. Pyhästi päätin että tänään se pysyy. Psyykkasin itseni oikeaan mielentilaan ja selkeään toimintaan ja haha, sehän toimi!
Eka startti oli hypäri. Siinä jätin koiran lähtöön ja kävelin kakkosesteelle, Peli nousi ja kun yritin saada sen takaisin istumaan lähti se kävelemään minua kohti ja ylitti lähtölinjan. Minä plikka kävelin uudelleen starttiin ja jätin koiran uudestaan (mistä toki hylkäännyimme) ja sitten lähdimme radalle MINUN päätökselläni. Rata meni onneksi pipariksi myöhemmin yhdessä putkeen karkaamisessa, että ei harmittanut toi alun sakkaaminen yhtään.
Toiseen starttiin menin vielä astetta päättäväisempänä. Jätin koiran, kävelin kakkosesteelle, pysähdyin, käännyin katsomaan lähdössä vakaasti istuvaa koiraani, nostin käden ja kutsuin radalle. Täydellinen startti siis! Ratakin oli hyvä lentokeinua lukuunottamatta. Koira tuli ohjaukseen hienosti, suoritti kepit tyynen itsevarmasti, vain se keinu, jolle tultiin putkesta pituuden kautta todella kovaa vauhtia johti läpijuoksuun käskytyksestäni huolimatta. Uusin keinun ja siitä sitten HYL.
Kolmas rata. Pysyi lähdössä, irtosi, tuli ohjaukseen, haki hienosti kepit, teki upeat pysähdykset kontakteille....mutta sitten. Se edellisen radan keinu kummitteli mun mielessä, autoin siinä ihan luvattoman paljon ja kun rytmi hajosi, olin liikaa muurilla saattamassa ja myöhästyin seuraavasta valssista ja PAM koira ohi hypyn. No, kielto-vitosella maaliin ja podiumille pokkaamaan 3. palkinto.
Vaikka tuloksilla ei juhlittu olen sunnuntain kisoihin enemmän kuin tyytyväinen. Nyt sain itseni toimimaan kunnolla, ja koira oli oikeassa mielentilassa ekaa rataa lukuunottamatta. Kisaaminen oli nautinto.
Tottista on treenailtu tasaisesti juoksujen päätyttyä. Ja se nouto, se alkaa nyt olla hyvällä mallilla. Toki on vielä matkaa siistiin noutoon ilman apuja, mutta nyt se noutaa ja luovuttaa niinkuin on tarkoitus :) Ohessa video Pelin viikon takaisesta noudosta ja matkasta siihen pisteeseen. Videossa näkyvät osa-alueet joita työstettiin monin eri variaatioin (itse noutoon lähtö ja esineen nostaminen, esineen kantaminen ja sitten pitäminen ja luovutusasento ja käsihäiriöt siinä) ja viimeisenä se "valmis" nouto. Olen NIIIIIIIN onnellinen :)
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
toisinaan tauko tekee hyvää
Tamskin kisojen jälkeen Peli aloitti juoksunsa ja meillä tuli näin kolmen viikon tauko tekemiseen. Täällä meilläpäin on hallissa juoksukielto eli agilityä ei päästy tekemään lainkaan. Tottista kävin pari kertaa tekemässä pellolla. Oikeastaan voi sanoa että lomailtiin koko aika. Nautittiin lenkkeilystä ja muusta touhuamisesta, unohdettiin tavoitteet ja treenit.
Itse suoritin itsetutkistelua katsomalla meidän tähänastiset kisavideot (ATT, TSAU ja TAMSK) ja pohtimalla meidän "ongelmia". Näin jopa unia starttiongelmasta ja työstin selvästi asioita myös alitajuisesti. Vidoilta näkyi selvästi paljon hyviä asioita ja pettymykset vaihtuivat iloon siitä kuinka varmat ovat esim Pelin kontaktit ja kuinka kivasti se on kuulolla radalla häiriöstä huolimatta. Lähtötilanteet saivat vielä jälkeenpäinkin verenpaineen nousemaan mutta nyt pystyin näkemään myös oman toimintani selvemmin. En varsinaisesti jännitä kisatilanteita, mutta kun en luota koiraani startissa, käyttäydyn oudosi, aivan erilailla kuin treenissä. Hätäilen ja olen epäselvä, en ollenkaan sellainen varma ja selkeä kuin treenissä. Nyt pitää siis jatkaa treenissä samalla lailla ja tuoda sama toiminta kisoihin.
Startin lisäksi toinen perustavaa laatua oleva ongelma on ollut rimat. Peli ei välitä rimojen kannattimillaan pysymisestä, sitä ei haittaa vaikka vähän paukkuu, kunhan mennään kovaa. Varsinkin rataa tehdessä, koiran kiihtyessä rimat ovat olleet ongelma. Juoksutauon jälkeen otin tämänkin asian työn alle. Tein helpohkon 15 esteen radan (valsseja, leikkauksia ja takaakierto) ja nostin rimat 65-70cm korkeuteen. Peli on siis tähän asti treenannut 55-60 rimoilla. Sitten vaan yksinkertaisesti lähdettiin treenaamaan. Kun rima putosi, pyysin koiran rauhallisesti maahan, totesin lempeästi "oho, kuinkas tässä nyt näin kävi", nostin riman kannattimilleen ja pyysin koiran uudestaan yli. Kun rima pysyi, kehuin vuolaasti mutten palkannut. Sitten tehtiin sama kohta uudestaan vauhdissa ja kun rima pysyi siitä seurasi iso kehu ja lelupalkka. Ei tarvinnut montaa kertaa asiasta huomauttaa tällä tavalla kun rimat eivät enää tuottaneet minkään asteen ongelmaa. Kun rata sujui kokonaisena ilman yhtään rimaa tein vielä häiriöhyppyjä eli yritin saada koiran pudottamaan huitomalla käsillä, rytmittämällä jaloilla väärin, ohjaamalla myöhässä ja huonosti....yhtään rimaa ei pudonnut. Parhaan palautteen sain sitten Suoknuutin Jaakon yksärillä torstaina kun teimme tunnin töitä ja koko treenin aikana tuli 2 rimaa joista toinen oli ihan mun vika :)
Viime viikko oli treenin täyteinen, sunnuntaina oltiin ÄSKK:lla Jänesniemen Elinan treenissä, tiistaina Elinan kaukoryhmässä Purina Centerillä ja torstaina sitten Jaakon yksärillä. Palasimme siis agilityn pariin täydellä rytinällä. Ensi viikon sunnuntaina on luvassa kolme starttia ATT:llä.
Hienoin uutinen agilityn osalta on kuitenkin sähköposti joka saapui myöhään perjantai-iltana. Meidät on hyväksytty Kelpokoiran Next Level-ryhmään ensi kevääksi :)
Tauon varsinainen teho näkyy tottiksessa. Kaikki on jotenkin loksahtanut paikalleen. Alokasluokka alkaa olla koekunnossa, viretila on hyvä ja se kestää palkattomuutta upeasti. Murheenkryyni nouto, jonka suhteen olen jo monesti heittänyt kirveen kaivoon otti perjantaina aimoharppauksen eteenpäin, nyt se on oikeastaan enää viittä vaille. Mehän ollaan siis tehty erikseen vauhtinoutoa ja sitten pitämistä edessä taistelun avulla. Pelille on ollut vaikeaa istua mun edessä patukka/kapula suussa, se tuo kyllä mutta sylkee tavarat jalkoihin tai käy esineen kanssa maate jalkohini, käteen asti lelu tulee vain jos olen ollut kaksinkerroin (käsi lähes maassa) vastaanottamassa koiraa. Kapulan kanssa on tehty pitämistä ja taistelua, ja toki vauhtinoutoja, kaikki uuden työstäminen on tehty patukalla, näin siis nytkin. Otin Pelin viereeni, pidin pannasta kiinni, heitin patukan ja päästin koiran perään NOUDA-käskyllä. Kun koira lähti tulemaan kohti kehuin matalalla äänellä rauhallisesti ja astuin vähän taakseppäin pitäen kädet "eteentulo"-merkkinä, kun koira vähän ihmetteli ja hidasti annoin kaikki mahdolliset avut (kädet, taaksepäin astuminen ja rauhallinen "tuo vaan") ja kyllä, hämmennyksissään tai älykkyyttään se istahti eteeni patukka suussaan. Onneksi olimme varautuneet kaikkeen ja vanhasta oppineena oli ystäväni valmiina naksuttimen kanssa ja merkkasi toiminnan koiralle oikeaksi heti sen tapahtuessa. Teimme vielä toisen toiston jossa koira oli vähän epävarma mutta teki kuitenkin. Lauantaina uusittiin sama ja homma alkoi jo näyttää noutamiselta. Vieläkin tarvitaan käsiapua ja kehua mutta toiminta näyttää jo noudolta.
Haku on ainoa harrastuksista joka ei ollut tauolla juoksujen aikana. Pelin pistot ovat vauhdikkaita ja todella suoria, etsimistyö on motivoitunutta ja tarkkaa. Noudon liikahdettua eteenpäin mentiin "upporikasta ja rutiköyhää" ja kokeiltiin lauantain treeneissä ilmaisua. Ensi alkuun ongelmaa tuotti se että Peli tarjosi ruotsalaista rullaa maalimiehelle leikittäväksi. Kun se saatiin tajuamaan että rullan kanssa pitäisikin lähteä keskilinjalle, toi se joka kerta rullan hienosti mulle asti. Kolme tällaista ja sitten "palkaksi" neljäs maalimies 50m suorapalkalla. Nuo ilmaisu-maalimiehet olivat siis 20m syvyydessä.
Kaikenkaikkiaan treenaaminen on ollut nyt meistä molemmista aivan mahtavaa ja hommat tuntuvat luonaavan. Ei siis muuta kuin eteenpäin, se on elämän meno.
Itse suoritin itsetutkistelua katsomalla meidän tähänastiset kisavideot (ATT, TSAU ja TAMSK) ja pohtimalla meidän "ongelmia". Näin jopa unia starttiongelmasta ja työstin selvästi asioita myös alitajuisesti. Vidoilta näkyi selvästi paljon hyviä asioita ja pettymykset vaihtuivat iloon siitä kuinka varmat ovat esim Pelin kontaktit ja kuinka kivasti se on kuulolla radalla häiriöstä huolimatta. Lähtötilanteet saivat vielä jälkeenpäinkin verenpaineen nousemaan mutta nyt pystyin näkemään myös oman toimintani selvemmin. En varsinaisesti jännitä kisatilanteita, mutta kun en luota koiraani startissa, käyttäydyn oudosi, aivan erilailla kuin treenissä. Hätäilen ja olen epäselvä, en ollenkaan sellainen varma ja selkeä kuin treenissä. Nyt pitää siis jatkaa treenissä samalla lailla ja tuoda sama toiminta kisoihin.
Startin lisäksi toinen perustavaa laatua oleva ongelma on ollut rimat. Peli ei välitä rimojen kannattimillaan pysymisestä, sitä ei haittaa vaikka vähän paukkuu, kunhan mennään kovaa. Varsinkin rataa tehdessä, koiran kiihtyessä rimat ovat olleet ongelma. Juoksutauon jälkeen otin tämänkin asian työn alle. Tein helpohkon 15 esteen radan (valsseja, leikkauksia ja takaakierto) ja nostin rimat 65-70cm korkeuteen. Peli on siis tähän asti treenannut 55-60 rimoilla. Sitten vaan yksinkertaisesti lähdettiin treenaamaan. Kun rima putosi, pyysin koiran rauhallisesti maahan, totesin lempeästi "oho, kuinkas tässä nyt näin kävi", nostin riman kannattimilleen ja pyysin koiran uudestaan yli. Kun rima pysyi, kehuin vuolaasti mutten palkannut. Sitten tehtiin sama kohta uudestaan vauhdissa ja kun rima pysyi siitä seurasi iso kehu ja lelupalkka. Ei tarvinnut montaa kertaa asiasta huomauttaa tällä tavalla kun rimat eivät enää tuottaneet minkään asteen ongelmaa. Kun rata sujui kokonaisena ilman yhtään rimaa tein vielä häiriöhyppyjä eli yritin saada koiran pudottamaan huitomalla käsillä, rytmittämällä jaloilla väärin, ohjaamalla myöhässä ja huonosti....yhtään rimaa ei pudonnut. Parhaan palautteen sain sitten Suoknuutin Jaakon yksärillä torstaina kun teimme tunnin töitä ja koko treenin aikana tuli 2 rimaa joista toinen oli ihan mun vika :)
Viime viikko oli treenin täyteinen, sunnuntaina oltiin ÄSKK:lla Jänesniemen Elinan treenissä, tiistaina Elinan kaukoryhmässä Purina Centerillä ja torstaina sitten Jaakon yksärillä. Palasimme siis agilityn pariin täydellä rytinällä. Ensi viikon sunnuntaina on luvassa kolme starttia ATT:llä.
Hienoin uutinen agilityn osalta on kuitenkin sähköposti joka saapui myöhään perjantai-iltana. Meidät on hyväksytty Kelpokoiran Next Level-ryhmään ensi kevääksi :)
Tauon varsinainen teho näkyy tottiksessa. Kaikki on jotenkin loksahtanut paikalleen. Alokasluokka alkaa olla koekunnossa, viretila on hyvä ja se kestää palkattomuutta upeasti. Murheenkryyni nouto, jonka suhteen olen jo monesti heittänyt kirveen kaivoon otti perjantaina aimoharppauksen eteenpäin, nyt se on oikeastaan enää viittä vaille. Mehän ollaan siis tehty erikseen vauhtinoutoa ja sitten pitämistä edessä taistelun avulla. Pelille on ollut vaikeaa istua mun edessä patukka/kapula suussa, se tuo kyllä mutta sylkee tavarat jalkoihin tai käy esineen kanssa maate jalkohini, käteen asti lelu tulee vain jos olen ollut kaksinkerroin (käsi lähes maassa) vastaanottamassa koiraa. Kapulan kanssa on tehty pitämistä ja taistelua, ja toki vauhtinoutoja, kaikki uuden työstäminen on tehty patukalla, näin siis nytkin. Otin Pelin viereeni, pidin pannasta kiinni, heitin patukan ja päästin koiran perään NOUDA-käskyllä. Kun koira lähti tulemaan kohti kehuin matalalla äänellä rauhallisesti ja astuin vähän taakseppäin pitäen kädet "eteentulo"-merkkinä, kun koira vähän ihmetteli ja hidasti annoin kaikki mahdolliset avut (kädet, taaksepäin astuminen ja rauhallinen "tuo vaan") ja kyllä, hämmennyksissään tai älykkyyttään se istahti eteeni patukka suussaan. Onneksi olimme varautuneet kaikkeen ja vanhasta oppineena oli ystäväni valmiina naksuttimen kanssa ja merkkasi toiminnan koiralle oikeaksi heti sen tapahtuessa. Teimme vielä toisen toiston jossa koira oli vähän epävarma mutta teki kuitenkin. Lauantaina uusittiin sama ja homma alkoi jo näyttää noutamiselta. Vieläkin tarvitaan käsiapua ja kehua mutta toiminta näyttää jo noudolta.
Haku on ainoa harrastuksista joka ei ollut tauolla juoksujen aikana. Pelin pistot ovat vauhdikkaita ja todella suoria, etsimistyö on motivoitunutta ja tarkkaa. Noudon liikahdettua eteenpäin mentiin "upporikasta ja rutiköyhää" ja kokeiltiin lauantain treeneissä ilmaisua. Ensi alkuun ongelmaa tuotti se että Peli tarjosi ruotsalaista rullaa maalimiehelle leikittäväksi. Kun se saatiin tajuamaan että rullan kanssa pitäisikin lähteä keskilinjalle, toi se joka kerta rullan hienosti mulle asti. Kolme tällaista ja sitten "palkaksi" neljäs maalimies 50m suorapalkalla. Nuo ilmaisu-maalimiehet olivat siis 20m syvyydessä.
Kaikenkaikkiaan treenaaminen on ollut nyt meistä molemmista aivan mahtavaa ja hommat tuntuvat luonaavan. Ei siis muuta kuin eteenpäin, se on elämän meno.
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
Kyllä se kotona osaa
jep, tuttu lause.
Koska olen periksiantamaton tyyppi, aloitin treenin heti sunnuntaina. Olen nyt näiden muutaman päivän aikana vienyt malttamisen uudelle tasolle. Koska omalla treenihallilla koira ei ole ollenkaan samanlaisessa mielentilassa kuin kisapaikalla, ja nämä odottamiset sujuvan jo mitenpäin vaan, päätin astua askeleen eteenpäin. Koirat autosta ja istumaan hallin oven eteen (pari metriä irti ovesta). Itse sisälle halliin ja siitä sitten yksitellen Pomo ensin nimellä ja sitten Peli tule-käskyllä. 3-4 kertaa jouduin palauttamaan Pelin takaisin istumaan ja uusimaan harjoituksen mutta lopulta se toimi. Olen kipeä ja eilen suuntasin pellolle heittelemään frisbeetä. Siellä Peli joutui malttamaan paikallaan istuen sen että Pomo kutsuttiin autosta sen ohi ja Pomolle heiteltiin maltillisesti kiekkoa. En joutunut palauttamaan kuin kerran!! p.s. Peli rakastaa frisbee-heittelyä!
Lauantaina oltiin Pelin kanssa TAMSKin kisoissa Lempäälässä. Ekalla radalla pysyi lähdössä ja seuraavilla ei sitten sinne päinkään. En kokenut jännittäväni, mutta tiedän että olen itse erilainen, kun en luota koiraan siinä lähtötiltanteessa. Eli nyt pitäisi saada sitten se kuuluisa oma pää toimimaan kisoissa samalla lailla kuin treeneissä. Olla yhtä selkeä jotta Pelin olisi helpompi toimia. Kuvat TAMSKin kisoista lauantailta.
Eihän se siis matkaan ammu, mutta nousee ja vikalla radalla oli jopa ottanut askeleen (minkä näin videolta) ennen luvan saantia. Ja koska se lähdössä odottaminen on suoraanverrannollinen siihen, kuinka Peli tulee radalla ohjaukseen, en voi lipsua tässä yhtään. Kisat 2.radalla päättyivät maksi1:iin joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja hain Pelin autosta tekemään vielä lähtöharjoituksia siihen samalle radalle, kisat kun olivat vielä 1.radalla käynnissä eli häiriö ns. vastaava kuin oikeisa starteissa. Jep, ei pysynyt. Palautin rauhallisesti takaisin aina vain. Musta tuntui jotenkin että Peli ei yhtään keskittynyt, se näytti aina vaan siltä että JOOJOO, mennään nyt jo. Sain kuitenkin onnistuneitakin suorituksia joista palkkasin lelulla tai pyytämällä parin ekan esteen yli.
Koska olen periksiantamaton tyyppi, aloitin treenin heti sunnuntaina. Olen nyt näiden muutaman päivän aikana vienyt malttamisen uudelle tasolle. Koska omalla treenihallilla koira ei ole ollenkaan samanlaisessa mielentilassa kuin kisapaikalla, ja nämä odottamiset sujuvan jo mitenpäin vaan, päätin astua askeleen eteenpäin. Koirat autosta ja istumaan hallin oven eteen (pari metriä irti ovesta). Itse sisälle halliin ja siitä sitten yksitellen Pomo ensin nimellä ja sitten Peli tule-käskyllä. 3-4 kertaa jouduin palauttamaan Pelin takaisin istumaan ja uusimaan harjoituksen mutta lopulta se toimi. Olen kipeä ja eilen suuntasin pellolle heittelemään frisbeetä. Siellä Peli joutui malttamaan paikallaan istuen sen että Pomo kutsuttiin autosta sen ohi ja Pomolle heiteltiin maltillisesti kiekkoa. En joutunut palauttamaan kuin kerran!! p.s. Peli rakastaa frisbee-heittelyä!
Illalla oli tokotreenit joissa tehtiin paikallaoloja. Peli suoritti paikallaistumisen 1,5min ja paikallamakaamisen 3min ja minä olin lähes kokoajan piilossa (en ole tenyt piilossa oloa vielä kuin ihan käväisemällä). Ei tässä näineen tietty mitään, mutta kun tähän treenin lisätään hallissa olleet häiriöt: sermin takana agilitytreenit joissa radalla haukkuvia koiria ja edessä läpinäkyvän aidan takana toisen ryhmän koirat syöksähtelevät ruutuun. Voin sanoa että olen todella tyytyväinen Pelin suoritukseen.
maanantai 21. lokakuuta 2013
Elinan Valmennus
JEEEEEEE!!!
Oltiin eilen Sastamalassa ÄSKK:n järkkäämässä Elina Jänesniemen koulutuksessa. Sovin tarkoituksella että menemme halliin edellisen koiran aikana, edeltävä koira oli radalla huutava aussie :) Peli oli paljon normaalia sähäkämpi jo lämppä-lenkillä. Otin sen halliin sitten ahtaaseen tilaan odottamaan ja katselemaan toista koiraa radalla. Peli kiihtyikin lupaavasti odotellessa. Sitten marssin lähtöpaikalle ja jätin sen siihen ODOTA-sanalla. Ensimmäisellä kerralla jäi hyvin, kun tein häiriöitä esteen takana pysyi, kun lähdin kävelemään kohti palkatakseni niin nousi. Palasin rauhallisesti luo, jätin uudestaan, tein häiriöt ja heitin lelun palkaksi. Tämän jälkeen sama kuvio mutta vapautin radalle. Kyllä koiran päässä on nyt tapahtunut oppimista. Olen vakuuttunut siitä. En voi estää Peliä nostamasta kierroksia kisapaikoilla, mutta voin vaatia siltä siitä huolimatta keskittymisen ja itsenäisen viretilan tasoituksen ennen radalle pääsyä. Oon niin iloinen, sanat ei riitä kertomaan.
Muutenkin treeni meni erinomaisesti. Elina oli suunnitellut radan joka painotti keppejä. Ennen omaa vuoroa olin jo manannut että ei luonaa meiltä, putki on liian vaativa häiriö, mutta niin vaan Peli loisti jälleen kerran.
5. kepeille tulo sujui hyvin, ekalla kerralla lopetti kepit kesken, putki ammoti avoimena ja koira ei pystynyt keskittymään kuin siihen. Tämän jälkeen Elina meni palkan kanssa keppien päähän ja palkka oli näkyvissä. Peli meni hyvin sisään, puolen välin jälkeen sen vauhti hiipui, se ikäänkuin keskittyi "en katso putkeen, en katso putkeen" ja suoritti hitaasti mutta varmasti kepit loppuun saakka. Tämä tehtiin vielä toiseen kertaan jonka jälkeen keppien päässä kutsuin sen palkaksi 6. putkeen. Mieletön koira. Tehtävä oli tosi vaikea, varsinkin Putki-imuri Pelille ja näin kokemattomalle koiralle. Olen todella ylpeä siitä ja sen keskittymiskyvystä. On aivan oikein himmata vauhtia jos ei kovassa vauhdissa pysty keskittymään, pääasia että haluaa tehdä oikein.
A:lta tullessa kokeilin ohjausta molemmilta puolilta keppejä. Ensin leijeröin A:n keppien takaa ja kutsuin siis koiran pakkovalssilla kepeille. Tässä Peli meni ensin pari kertaa putkeen kun en pitänty katsekontaktia koiraan. Sain hyvän opetuksen siitä että tiukka katsekontakti koiraan ja käsky "tähän" toimii aina. Koira ei pysty väistämään katsetta eikä edes nähnyt putkea vaan tuli suoraan käteen -> kepeille. Törkkäyksen jälkeen oli tarkoitus irrota sivulle ja jättäytyä taakse josta ehtisi sitten liikkua riittävästi ja saisi koiran kääntymään 11. putken jälkeen taakseppäin hypylle 12. Tässä tuli ilmi jo tiedossakin oleva ongelma, Pelin on vaikea suoritta kepit loppuun jos itse en liiku. Se kestää kyllä irtoamista sivulle lähes määrättömästi, eteenpäinkin jo kohtuullisesti mutta jos itse lopetan liikkumisen niin sekin lopettaa. Tämä siis tehotreeniin!
Kokeilein törkkäystä myös A:n puolelta ja sekin toimi hienosti kunhan taas pidin katsekontaktin koirassa. Keppien päähän poispäinkääntö johon Peli lähti upeasti ja ampui putkeen. Peli suoriutui siis tästä treenistä loistavasti. Tämän lisäksi ehdimme tehdä toki rataa enemmänkin. Kotiläksyksi tuli keppien itsenäisen loppuunsuorittamisen lisäksi takaaohjaus ja mun jalkojen käyttö ohjauksessa. Varsinkin kun väsähdän niin kädet vaan huitoo vaikka jalat on ne joilla pitäisi ohjata takaakierrot ja esteelle irrotukset.
Hauskat treenit, loistava koira ja hyvä seura. Mitäpä sitä muuta voi treeniltä enää toivota :)
Oltiin eilen Sastamalassa ÄSKK:n järkkäämässä Elina Jänesniemen koulutuksessa. Sovin tarkoituksella että menemme halliin edellisen koiran aikana, edeltävä koira oli radalla huutava aussie :) Peli oli paljon normaalia sähäkämpi jo lämppä-lenkillä. Otin sen halliin sitten ahtaaseen tilaan odottamaan ja katselemaan toista koiraa radalla. Peli kiihtyikin lupaavasti odotellessa. Sitten marssin lähtöpaikalle ja jätin sen siihen ODOTA-sanalla. Ensimmäisellä kerralla jäi hyvin, kun tein häiriöitä esteen takana pysyi, kun lähdin kävelemään kohti palkatakseni niin nousi. Palasin rauhallisesti luo, jätin uudestaan, tein häiriöt ja heitin lelun palkaksi. Tämän jälkeen sama kuvio mutta vapautin radalle. Kyllä koiran päässä on nyt tapahtunut oppimista. Olen vakuuttunut siitä. En voi estää Peliä nostamasta kierroksia kisapaikoilla, mutta voin vaatia siltä siitä huolimatta keskittymisen ja itsenäisen viretilan tasoituksen ennen radalle pääsyä. Oon niin iloinen, sanat ei riitä kertomaan.
Muutenkin treeni meni erinomaisesti. Elina oli suunnitellut radan joka painotti keppejä. Ennen omaa vuoroa olin jo manannut että ei luonaa meiltä, putki on liian vaativa häiriö, mutta niin vaan Peli loisti jälleen kerran.
5. kepeille tulo sujui hyvin, ekalla kerralla lopetti kepit kesken, putki ammoti avoimena ja koira ei pystynyt keskittymään kuin siihen. Tämän jälkeen Elina meni palkan kanssa keppien päähän ja palkka oli näkyvissä. Peli meni hyvin sisään, puolen välin jälkeen sen vauhti hiipui, se ikäänkuin keskittyi "en katso putkeen, en katso putkeen" ja suoritti hitaasti mutta varmasti kepit loppuun saakka. Tämä tehtiin vielä toiseen kertaan jonka jälkeen keppien päässä kutsuin sen palkaksi 6. putkeen. Mieletön koira. Tehtävä oli tosi vaikea, varsinkin Putki-imuri Pelille ja näin kokemattomalle koiralle. Olen todella ylpeä siitä ja sen keskittymiskyvystä. On aivan oikein himmata vauhtia jos ei kovassa vauhdissa pysty keskittymään, pääasia että haluaa tehdä oikein.
A:lta tullessa kokeilin ohjausta molemmilta puolilta keppejä. Ensin leijeröin A:n keppien takaa ja kutsuin siis koiran pakkovalssilla kepeille. Tässä Peli meni ensin pari kertaa putkeen kun en pitänty katsekontaktia koiraan. Sain hyvän opetuksen siitä että tiukka katsekontakti koiraan ja käsky "tähän" toimii aina. Koira ei pysty väistämään katsetta eikä edes nähnyt putkea vaan tuli suoraan käteen -> kepeille. Törkkäyksen jälkeen oli tarkoitus irrota sivulle ja jättäytyä taakse josta ehtisi sitten liikkua riittävästi ja saisi koiran kääntymään 11. putken jälkeen taakseppäin hypylle 12. Tässä tuli ilmi jo tiedossakin oleva ongelma, Pelin on vaikea suoritta kepit loppuun jos itse en liiku. Se kestää kyllä irtoamista sivulle lähes määrättömästi, eteenpäinkin jo kohtuullisesti mutta jos itse lopetan liikkumisen niin sekin lopettaa. Tämä siis tehotreeniin!
Kokeilein törkkäystä myös A:n puolelta ja sekin toimi hienosti kunhan taas pidin katsekontaktin koirassa. Keppien päähän poispäinkääntö johon Peli lähti upeasti ja ampui putkeen. Peli suoriutui siis tästä treenistä loistavasti. Tämän lisäksi ehdimme tehdä toki rataa enemmänkin. Kotiläksyksi tuli keppien itsenäisen loppuunsuorittamisen lisäksi takaaohjaus ja mun jalkojen käyttö ohjauksessa. Varsinkin kun väsähdän niin kädet vaan huitoo vaikka jalat on ne joilla pitäisi ohjata takaakierrot ja esteelle irrotukset.
Hauskat treenit, loistava koira ja hyvä seura. Mitäpä sitä muuta voi treeniltä enää toivota :)
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Tokoa
Hah, minä, vanha tokoilija :D
Jep, Pelin kanssa ei ole ihan kauheesti tehty tokoa vaan tottelevaisuus-treenaus on ollut hyvin pitkälti treeniä PK-tottista silmällä pitäen. Nyt kävi niin, että PK-tottis treenien ajankohta ei sovi omaan kalenteriini ja kun saan treenipaikan korvaukseksi itse vetämistäni tunneista niin päätin mennä toko-ryhmään, enkä mihin tahansa vaan VOI-ryhmään :D Koska siis lahjattoman treenaa :D Lisäksi on käyty ystävän koirakoululla tekemässä VOI/EVL-tekniikka-ryhmässä aivojumppaa :)
Nyt on siis hierottu paikallakäännöksiä, askeleita eteen, taa ja sivuille, ohjatun noudon suuntia, merkkiä, kaukoja...
Kaukoissa saatiin vinkki tehdä seisomaan nousut "hyppäämällä", se sopi Pelille kuin nenä päähän. Nyt se tekee suoran seisomaan nousun sekä makuulta että istumisesta hienosti liikkumatta eteen tai sivulle. Matka ei tokikaan ole vielä kuin metrin pari, mutta tekniikka on hallussa. istu-maahan-istu-vaihdot sujuu myös hyvin. Vain seisomasta maahan meno tuottaa pienen eteenpäin liikkumisen, samoin seisomasta istumaan meneminen. Näitä siis pitää vielä treenata läheltä tekniikkana :)
Eilen sitten aloitin pitkän harkinnan jälkeen luoksetulon pysäytysten opettamisen. Lähtökohtana se, että Peliltä vaaditaan täysi luoksetulovauhti aina. Se ei saa yhtään pysäytystä jos se ei etene täysillä, otan sitten pistemenetykset kovasta vauhdista johtuvina valumisina jos niikseen on. Opetus tapahtuu kierrättämällä ja pysäytys nyt alkuun vasta ihan mun lähellä. Sekä maahanmeno että seisomaan jääminen sujui molemmat todella upeasti, koira lyö oikeen liinat kiinni niin että hiekka pöllyää kun annan käskyn. Maahanmenossa oli käskynä pelkkä suullinen, seisomisessa näin alkuun sekä käsi että suu, tulevaisuudessa pelkkä suullinen siinäkin. Tulevaisuudessa tulen tekemään tokossa luoksetulon tule-käskyllä kunnes sitten vikasta pysäytyksestä eteen-käskyllä. Kun tottiksessa se luoksetulokäsky on suoraan eteen. Ja tietenkin, paljon pelkkiä suoria luoksetuloja, se nyt on sanomattakin selvää, ihan alusta asti.
Noutokin on nytkähdellyt eteenpäin. Kotona pidetään kapulaa enenn ilta ruokaa. Kentällä on tehty patukalla pitotreenejä, samoin kapulalla. Vauhtinouto on palautettu kuvioon ja se sujuu älyttömällä vauhdilla :) Nyt vaan oma pää kylmäksi ja rauhassa raknnetaan tästä vauhdikas ja näyttävä liike :)
Jep, Pelin kanssa ei ole ihan kauheesti tehty tokoa vaan tottelevaisuus-treenaus on ollut hyvin pitkälti treeniä PK-tottista silmällä pitäen. Nyt kävi niin, että PK-tottis treenien ajankohta ei sovi omaan kalenteriini ja kun saan treenipaikan korvaukseksi itse vetämistäni tunneista niin päätin mennä toko-ryhmään, enkä mihin tahansa vaan VOI-ryhmään :D Koska siis lahjattoman treenaa :D Lisäksi on käyty ystävän koirakoululla tekemässä VOI/EVL-tekniikka-ryhmässä aivojumppaa :)
Nyt on siis hierottu paikallakäännöksiä, askeleita eteen, taa ja sivuille, ohjatun noudon suuntia, merkkiä, kaukoja...
Kaukoissa saatiin vinkki tehdä seisomaan nousut "hyppäämällä", se sopi Pelille kuin nenä päähän. Nyt se tekee suoran seisomaan nousun sekä makuulta että istumisesta hienosti liikkumatta eteen tai sivulle. Matka ei tokikaan ole vielä kuin metrin pari, mutta tekniikka on hallussa. istu-maahan-istu-vaihdot sujuu myös hyvin. Vain seisomasta maahan meno tuottaa pienen eteenpäin liikkumisen, samoin seisomasta istumaan meneminen. Näitä siis pitää vielä treenata läheltä tekniikkana :)
Eilen sitten aloitin pitkän harkinnan jälkeen luoksetulon pysäytysten opettamisen. Lähtökohtana se, että Peliltä vaaditaan täysi luoksetulovauhti aina. Se ei saa yhtään pysäytystä jos se ei etene täysillä, otan sitten pistemenetykset kovasta vauhdista johtuvina valumisina jos niikseen on. Opetus tapahtuu kierrättämällä ja pysäytys nyt alkuun vasta ihan mun lähellä. Sekä maahanmeno että seisomaan jääminen sujui molemmat todella upeasti, koira lyö oikeen liinat kiinni niin että hiekka pöllyää kun annan käskyn. Maahanmenossa oli käskynä pelkkä suullinen, seisomisessa näin alkuun sekä käsi että suu, tulevaisuudessa pelkkä suullinen siinäkin. Tulevaisuudessa tulen tekemään tokossa luoksetulon tule-käskyllä kunnes sitten vikasta pysäytyksestä eteen-käskyllä. Kun tottiksessa se luoksetulokäsky on suoraan eteen. Ja tietenkin, paljon pelkkiä suoria luoksetuloja, se nyt on sanomattakin selvää, ihan alusta asti.
Noutokin on nytkähdellyt eteenpäin. Kotona pidetään kapulaa enenn ilta ruokaa. Kentällä on tehty patukalla pitotreenejä, samoin kapulalla. Vauhtinouto on palautettu kuvioon ja se sujuu älyttömällä vauhdilla :) Nyt vaan oma pää kylmäksi ja rauhassa raknnetaan tästä vauhdikas ja näyttävä liike :)
perjantai 11. lokakuuta 2013
Se malttaa sittenkin
joo, tiedän, ei pidä nuolaista vielä, mutta pakko on nyt hehkuttaa.
On tällä viikolla tehty tiistain jälkeen keskiviikkona ja tänään perjantaina aamulla startti-treeni. Keskiviikkona eläkeläinen-Rekku oli apuna sukeltamassa putkiin ja haukkumassa radalla kun tulimme Pelin kanssa halliin. Ärsyke toimi toivotulla tavalla ja Pelin kierrokset nousivat. Pari kertaa jouduin palaamaan koiran viereen kun sen persus nousi, sen jälkeen kesti kaikki liikeärsykkeet ja häiriöt.
Tänään aamulla ärsyttäjänä toimi 10kk Netta joka kiitää radalla kuin mielipuoli. Nyt Peli tarjosi jo odotellessa viereen tuloa ja selvästi oli aivan eri mielentilassa. Kiihtyi, muttei mennyt yli. Kun menimme lähtöpaikalle koira tarjosi heti istumisen ja istui kuin tatti kestäen kaiken huitomisen ja heilumisen. Taas satunnaisesti palkkaa ruokana, leluna tai radalle pääsynä. Keskittynyt ilme, täydelliset radalle lähdöt....JEEEE!!
Oon joskus kuullut että treenaaminen auttaa :D Nyt oikein hävettää että oon ollut itse niin laiska tän asian suhteen. Ei Pelille ole tarvinnut kuin muutaman kerran osoittaa että se karkaaminen ei vetele. Itse pitää pysyä äärirauhallisena, tämä vaatii multa paljon ;), ja kun kerron vaan koiralle, että nyt on laskettava kierroksia tai ei pääse radalle lainkaan. Ei tarvi sanoa mitään, saati korottaa ääntä. On vaan hiljaa ja odottaa ja näinhän se älykkääksi haukuttu koira ihan itse hoitaa sen homman. Nyt pitää sitten vaan siirtyä kotihallista (missä kaikki on aina paaaljon helpompaa) myös muille areenoille ja pitää kiinni hommasta myös siellä :) Onneksi tosiaan treenejä luvassa myös parissa vieraassa hallissa ja jos jostain löytys vielä epikset ennen virallisia kisoja....no jos ei löydy niin sitten ei löydy.
Peli on opettanut mulle valtavasti, eikä vähiten rauhottumista ja keskittymistä. Me kun ollaan molemmat luonteeltamme aika hätäisiä. Jos mä lähden mukaan siihen sättäämiseen niin voitte vaan kuvitella mikä on lopputulos, lajissa kuin lajissa. Nyt kun olen keskittynyt joka saralla siihen, että oma hermo pitää ja keskityn sataprosenttisesti ja EN HERMOSTU niin hommat on alkaneet luonata ihan kaikkialla :) Pelikin kykenee keskittymään, oikein hyvin jopa, ja malttaa tehdä hommat kunnolla. Nyt kun me saadaan radoille mukaan sen tulisen vauhdin lisäksi keskittyminen niin oksat pois. Odotan jo innolla tulevaa !
On tällä viikolla tehty tiistain jälkeen keskiviikkona ja tänään perjantaina aamulla startti-treeni. Keskiviikkona eläkeläinen-Rekku oli apuna sukeltamassa putkiin ja haukkumassa radalla kun tulimme Pelin kanssa halliin. Ärsyke toimi toivotulla tavalla ja Pelin kierrokset nousivat. Pari kertaa jouduin palaamaan koiran viereen kun sen persus nousi, sen jälkeen kesti kaikki liikeärsykkeet ja häiriöt.
Tänään aamulla ärsyttäjänä toimi 10kk Netta joka kiitää radalla kuin mielipuoli. Nyt Peli tarjosi jo odotellessa viereen tuloa ja selvästi oli aivan eri mielentilassa. Kiihtyi, muttei mennyt yli. Kun menimme lähtöpaikalle koira tarjosi heti istumisen ja istui kuin tatti kestäen kaiken huitomisen ja heilumisen. Taas satunnaisesti palkkaa ruokana, leluna tai radalle pääsynä. Keskittynyt ilme, täydelliset radalle lähdöt....JEEEE!!
Oon joskus kuullut että treenaaminen auttaa :D Nyt oikein hävettää että oon ollut itse niin laiska tän asian suhteen. Ei Pelille ole tarvinnut kuin muutaman kerran osoittaa että se karkaaminen ei vetele. Itse pitää pysyä äärirauhallisena, tämä vaatii multa paljon ;), ja kun kerron vaan koiralle, että nyt on laskettava kierroksia tai ei pääse radalle lainkaan. Ei tarvi sanoa mitään, saati korottaa ääntä. On vaan hiljaa ja odottaa ja näinhän se älykkääksi haukuttu koira ihan itse hoitaa sen homman. Nyt pitää sitten vaan siirtyä kotihallista (missä kaikki on aina paaaljon helpompaa) myös muille areenoille ja pitää kiinni hommasta myös siellä :) Onneksi tosiaan treenejä luvassa myös parissa vieraassa hallissa ja jos jostain löytys vielä epikset ennen virallisia kisoja....no jos ei löydy niin sitten ei löydy.
Peli on opettanut mulle valtavasti, eikä vähiten rauhottumista ja keskittymistä. Me kun ollaan molemmat luonteeltamme aika hätäisiä. Jos mä lähden mukaan siihen sättäämiseen niin voitte vaan kuvitella mikä on lopputulos, lajissa kuin lajissa. Nyt kun olen keskittynyt joka saralla siihen, että oma hermo pitää ja keskityn sataprosenttisesti ja EN HERMOSTU niin hommat on alkaneet luonata ihan kaikkialla :) Pelikin kykenee keskittymään, oikein hyvin jopa, ja malttaa tehdä hommat kunnolla. Nyt kun me saadaan radoille mukaan sen tulisen vauhdin lisäksi keskittyminen niin oksat pois. Odotan jo innolla tulevaa !
torstai 10. lokakuuta 2013
Äksyn kuulumisia
Äksy viettää leppoisaa elämää Tuusulassa ja nauttii syksystä ja metsämiesten/marjastajien jätöksista entiseen malliin. Sannakin on siis päässyt tutustumaan neidin ei niin mieluisaan kakkakierijä-taipumukseen :D Äksy ja Sanna pääsivät mukaan HSKH:n ohjattuun agilityryhmään ja treenaavat nyt siis viikottain ohjatusti. Etukäteen vähän jo käytiin läpi Äksyn käskyjä ja taitoja agilityssä jotta olisi sitten helpompi löytää yhteinen sävel. Äksy on kyllä uskomaton koira. Ihanasti se jaksaa opettaa jo toista ihmistään tuon niin rakkaan lajin koukeroissa, haukkuu toki mennessään, mutta korjaa ohjaajan pienoiset virheet ja nautiskelee vauhdista :)
Tässä videossa treenit parin viikon takaa, kaksikko siis neljättä kertaa yhdessä tekemässä agilityä. En voi muuta kuin ihmetellä kuinka hienosti Sanna niin vähäisellä kokemuksella ohjaa ja kuinka upeasti Äksy keskittyy ja tekee. Itsekkin pääsin lopuksi vähän nautiskelemaan konkarin ohjaimissa. Tuntui jopa niin hyvältä että päästin mieleeni siemenen mahdollisesta osallistumisesta rotumestaruus-kilpailuihin marraskuussa :D
Tässä videossa treenit parin viikon takaa, kaksikko siis neljättä kertaa yhdessä tekemässä agilityä. En voi muuta kuin ihmetellä kuinka hienosti Sanna niin vähäisellä kokemuksella ohjaa ja kuinka upeasti Äksy keskittyy ja tekee. Itsekkin pääsin lopuksi vähän nautiskelemaan konkarin ohjaimissa. Tuntui jopa niin hyvältä että päästin mieleeni siemenen mahdollisesta osallistumisesta rotumestaruus-kilpailuihin marraskuussa :D
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Pientä malttamisongelmaa
No niin, toiset kisat takana ja heti pitää näpäyttää itseään. Olin ilmoittautunut neljään starttiin TSAU:n kisoihin Lietoon. Tällä kerralla ei ollut niin selvää toimintasuunnitelmaa sen startin suhteen ja se sitten kostautui. Kahdessa ensimmäisessä startissa homma vielä toimi, sen jälkeen rupesi repeilemään. Kolmannella radalla Peli ei meinannut jäädä, ja kun sen lopulta sain jäämään niin se painui istuessaan niin alas että tuli ali ensimmäisestä eteestä!! Neljännellä radalla oli myös jäämisen kanssa ongelmaa, palautin pariin kertaan. Lopulta jäi kumminkin mutta videolta näin että ei istunut kutsuttaessa. Voi räkä sanon minä.
Siltä kolmosradalta, jossa ykkönen jäi hyppäämättä, tultiin ulos kesken kun Peli pudotti kolmannen rimansa ja minä keskeytin. Nostin riman kannattimilleen, pyysin koiraa hyppäämään riman ja kehuin siitä ja poistuimme radalta. Pelillä kun ei varsinaisesti ole mitään rimaongelmaa, mutta kiihtyessään se lakkaa keskittymästä ja roiskii miten sattuu. Siksi tämä toimintamalli, pitää keskittyä, piste.
Kontakteihin olen erittäin tyytyväinen, odotti hienosti vapautukseen asti joka radalla. Samoin kepeillä (ekan radan liukastumista lukuunottamatta) haki hienosti itse sisään ja kesti prässäystä hyvin. Eli paljon hyvääkin :)
Suoritin nyt sitten täydellisen itsetutkistelun sen lähdössä odottamisen kanssa, lisäksi sain sielunhoitoa valmentajalta ja ystävältä. Näiden yhteenvetona aloitin uuden/palasin osittain vanhaan. Tärkeintä on nyt se että minulla on selvä kriteeri ja se toimii aina ja jokapaikassa. Yritin jalkojen väliin tuloa lähtötilanteessa, jostain syystä Peli kokee sen vähän mälsäksi ja tulee korvat luimussa ja vähän sen näköisenä että ällöttää. Tulkoon siis sivulle, kun sitä kerran tarjoaa itse. Jättö sana on ODOTA. Etutassujen edessä on rima (helpottamaan itseäni kun treenaan yksin mutta myös auttamaan Peliä siinä että etutassutkaan eivät liiku, saati perä) ja koira siis odottaa istuen.
Maanantaina tein treeniä kotihallilla ilman häiriötä. Rimasuoran edessä kesti homman hienosti. Sain heilua ja huojua ja ohjailla yms. Pysyi hienosti. Tein vähän rataa ja sen jälkeen siirsin startin toisaalle. Ykkönen oli normaali hyppy ja sen takana ammottava putki, ja nii päästiin ongelma ytimeen. Perse nousi ja asento painui kyyryyn. No, palautin koiran neutraalisti mitään sanomatta ja kontaktia antamatta riman taa, annoin tarjota istumisen ja kehuin siitä. Tämä toistui pariin otteeseen, mutta sitten tilanne rauhoittui ja saatiin pari onnistunutta odottamista.
Tämän ongelman kanssa menimme sitten tiistaina Kelpokoiralle Elinan treeniin. Ekalle kiekalle tultiin niin ettei katseltu toisten tekemistä (silti koira oli huomattavasti korkeammilla kierroksilla kuin kotihallissa). Elina korosti sitä että älä sano mitään, älä katso koiraa, tyynesti vaan kävelet itse takaisin riman taa ja annat koiran tarjota sen sivulle istumisen. Näin toimittiin ja kyllähän se koirakin sitten alkoi vastata treeniin. Palkka tuli satunnaisesti takaisin palaten ruokana, heitettynä leluna tai radalle pääsynä.
Toisen session alussa otin koiran sisään jo edellisen koiran ollessa radalla, näin saatiin paremmin ulos sen kiihtymisen tuoma ongelma siinä odottamisessa. Nyt Peli oli lähtötilanteessa selvästi ahdistunut. Sen korvat olivat luimussa ja se ei halunnut tarjota minulle katsekontaktia, oli selvästi paineistunut. Ensin se ei meinannut jäädä edes yhden askeleen vertaa mutta rauhallisesti palasin riman taa ja odotin että se istui ja jätin sen uudestaan. Muutaman kerran Peli nousi pään kääntelystä tai kyykkyyn menosta mutta sitten alkoi homma toimia. Se sai palkaksi satunnaisesti ruokaa tai lelua minulta tai Elinalta tai radalle pääsyn. Tämän "hippaleikin" tiimellyksessä koko koiran ilme muuttui, lopulta se istui ryhdikkäästi, paino takapäällä, korvat pystyssä, levollisen ja keskittyneen näköisenä odottamassa. Mieletön ero. En uskoisi ellen olisi itse nähnyt.
Lähdössä odottamisesta muodostetaan siis leikki jonka säännöt minä luon. Peli ei voi koskaan tietää milloin se saa palkaksi "vain" ruokaa tai lelun ja milloin se saa sen parhaan palkan eli pääsee radalle. Näitä liikehäiriöitä ja nykäksiä voin tehdä kisoissakin startin yhteydessä ja kehua kun koira odottaa. Tarpeen vaatiessa voin palata sen viereenkin.
Tarkoitus on nyt lähiviikkona ystävien suotuisalla avustuksella tehdä häiriötreenejä, eli saada Pelin viretila muistuttamaan enemmän kisatilannetta ja näin ollen treenata sitä viretilan hallintaa ja laskua starttia varten. Kalenterissa on vielä myös Elinan ja Jaakon valmennukset ennen seuraavia kisoja eli eiköhän me tästä pikkuhiljaa saada tämä homma pakettiin, muilta osin homma radalla kyllä toimii.
Siltä kolmosradalta, jossa ykkönen jäi hyppäämättä, tultiin ulos kesken kun Peli pudotti kolmannen rimansa ja minä keskeytin. Nostin riman kannattimilleen, pyysin koiraa hyppäämään riman ja kehuin siitä ja poistuimme radalta. Pelillä kun ei varsinaisesti ole mitään rimaongelmaa, mutta kiihtyessään se lakkaa keskittymästä ja roiskii miten sattuu. Siksi tämä toimintamalli, pitää keskittyä, piste.
Kontakteihin olen erittäin tyytyväinen, odotti hienosti vapautukseen asti joka radalla. Samoin kepeillä (ekan radan liukastumista lukuunottamatta) haki hienosti itse sisään ja kesti prässäystä hyvin. Eli paljon hyvääkin :)
Suoritin nyt sitten täydellisen itsetutkistelun sen lähdössä odottamisen kanssa, lisäksi sain sielunhoitoa valmentajalta ja ystävältä. Näiden yhteenvetona aloitin uuden/palasin osittain vanhaan. Tärkeintä on nyt se että minulla on selvä kriteeri ja se toimii aina ja jokapaikassa. Yritin jalkojen väliin tuloa lähtötilanteessa, jostain syystä Peli kokee sen vähän mälsäksi ja tulee korvat luimussa ja vähän sen näköisenä että ällöttää. Tulkoon siis sivulle, kun sitä kerran tarjoaa itse. Jättö sana on ODOTA. Etutassujen edessä on rima (helpottamaan itseäni kun treenaan yksin mutta myös auttamaan Peliä siinä että etutassutkaan eivät liiku, saati perä) ja koira siis odottaa istuen.
Maanantaina tein treeniä kotihallilla ilman häiriötä. Rimasuoran edessä kesti homman hienosti. Sain heilua ja huojua ja ohjailla yms. Pysyi hienosti. Tein vähän rataa ja sen jälkeen siirsin startin toisaalle. Ykkönen oli normaali hyppy ja sen takana ammottava putki, ja nii päästiin ongelma ytimeen. Perse nousi ja asento painui kyyryyn. No, palautin koiran neutraalisti mitään sanomatta ja kontaktia antamatta riman taa, annoin tarjota istumisen ja kehuin siitä. Tämä toistui pariin otteeseen, mutta sitten tilanne rauhoittui ja saatiin pari onnistunutta odottamista.
Tämän ongelman kanssa menimme sitten tiistaina Kelpokoiralle Elinan treeniin. Ekalle kiekalle tultiin niin ettei katseltu toisten tekemistä (silti koira oli huomattavasti korkeammilla kierroksilla kuin kotihallissa). Elina korosti sitä että älä sano mitään, älä katso koiraa, tyynesti vaan kävelet itse takaisin riman taa ja annat koiran tarjota sen sivulle istumisen. Näin toimittiin ja kyllähän se koirakin sitten alkoi vastata treeniin. Palkka tuli satunnaisesti takaisin palaten ruokana, heitettynä leluna tai radalle pääsynä.
Toisen session alussa otin koiran sisään jo edellisen koiran ollessa radalla, näin saatiin paremmin ulos sen kiihtymisen tuoma ongelma siinä odottamisessa. Nyt Peli oli lähtötilanteessa selvästi ahdistunut. Sen korvat olivat luimussa ja se ei halunnut tarjota minulle katsekontaktia, oli selvästi paineistunut. Ensin se ei meinannut jäädä edes yhden askeleen vertaa mutta rauhallisesti palasin riman taa ja odotin että se istui ja jätin sen uudestaan. Muutaman kerran Peli nousi pään kääntelystä tai kyykkyyn menosta mutta sitten alkoi homma toimia. Se sai palkaksi satunnaisesti ruokaa tai lelua minulta tai Elinalta tai radalle pääsyn. Tämän "hippaleikin" tiimellyksessä koko koiran ilme muuttui, lopulta se istui ryhdikkäästi, paino takapäällä, korvat pystyssä, levollisen ja keskittyneen näköisenä odottamassa. Mieletön ero. En uskoisi ellen olisi itse nähnyt.
Lähdössä odottamisesta muodostetaan siis leikki jonka säännöt minä luon. Peli ei voi koskaan tietää milloin se saa palkaksi "vain" ruokaa tai lelun ja milloin se saa sen parhaan palkan eli pääsee radalle. Näitä liikehäiriöitä ja nykäksiä voin tehdä kisoissakin startin yhteydessä ja kehua kun koira odottaa. Tarpeen vaatiessa voin palata sen viereenkin.
Tarkoitus on nyt lähiviikkona ystävien suotuisalla avustuksella tehdä häiriötreenejä, eli saada Pelin viretila muistuttamaan enemmän kisatilannetta ja näin ollen treenata sitä viretilan hallintaa ja laskua starttia varten. Kalenterissa on vielä myös Elinan ja Jaakon valmennukset ennen seuraavia kisoja eli eiköhän me tästä pikkuhiljaa saada tämä homma pakettiin, muilta osin homma radalla kyllä toimii.
maanantai 16. syyskuuta 2013
Viikonloppu läpäisty, kaikilta osin
Huhhuh, olipas kova viikonloppu, mutta suoriuduttiin siitä kiitettävin arvosanoin :)
Lauantai meni Tuomarikollegiossa Tampereella, Takut ry:n kisoissa Hervannassa. Päivä oli rankka mutta kaikesta jännittämisestä huolimatta selvisin siitä kunnialla ja päivän päätteeksi sain kuulla läpäisseeni kollegion ja näin ollen minusta tulee Agilityn Ylituomari. Virallinen pätevyys tulee muutaman viikon päästä, kunhan SAGI ensin kokoustaa ja sen jälkeen vielä Kennelliitto lyö leimat papereihin :)
Sunnuntaina oli vuorossa sitten Pelin kisauran avaus Liedossa, ATT:n ykkösten kisoissa. Anders Virtanen oli suunnitellut mukavat radat joita pääsimme parin agilityradan verran kokeilemaan. Hyppyrata jäi nimittäin varastamisen tähden suorittamatta. Harmi, se oli mukavan kinkkinen ja olisi ollut kiva kokeilla selvitä siitä Pelin kanssa :)
Ensimmäisellä radalla jätin Pelin lähtöön ja olin pyytänyt ystävää seuraamaan koiraa ja ilmoittamaan mulle heti jos se nousee. Ehdin kävellä lähes 2. esteelle (mistä oli määrä kutsua koira) kun kuulin takaani NOUSI-huudon. Näinpä käännyin ympäri, pistin koiralle remmin kaulaan ja kävelimme ulos radalta.
Toiselle radalle tulinkin sitten ihan eri kaverin kanssa. Peli tarjosi jo odotellessa katsekontaktia kun edeltävä koira meni putkeen (tämä normaalisti kiihdyttää sitä), eli sillä oli todellinen yritys pysyä rauhallisena, selvästi lamppu syttynyt asian suhteen. Lähtöpaikalla oli silti havaittavissa pientä hätäilyä. Tarjoituksella en jättänyt koiraa pidemmälti, koska se oli radan puolesta mahdollista kutsua nopeasti. Halusin onnistuneen lähdön. Ja kun lähtö onnistui niin onnistui kaikki muukin. Tuloksena nollavoitto :) Ei se rata hyvä ollut, mutta estepuhdas ja olen tyytyväinen kontakteihin (vaikka puomi valahtikin vähän pitkäksi, silti koira yritii pysähtyä ja odotti vapautusta puomin jälkeen) ja keppeihin. Varsinkin kepeille meno tuotti monelle koiralle ongelmia (vauhti oli kova ja osa oli menossa puomille jne.) ja Peli selvitti sen tehtävän hyvin. Lopussa takanaleikkaus meni pipariksi, sekoilin siinä itse, mutta se ei onneksi haitannut mitään :)
Viimeinen rata oli myös agilityrata. Siinäkin Peli pysyi lähdössä kutsuun asti, taaskaan en kävellyt kuin 1. ja 2. esteen väliin ja vaihdoin puolen, mutta pienestä se aloitetaan :) Rata sujui ihan ok. A-esteellä valui kovasta vauhdista johtuen pitäksi, mutta pysähtyi samalla lailla odottamaan vapautusta tasajalkaa maahan heti alastulon jälkeen. Laitan tän vauhdin ja kokemattomuuden piikkiin. Koira kyllä yritti pysähtyä mutta ei vaan fyysisesti kyennyt siihen. Yksi rima tuli kun valssasin ihan kökköön paikkaan, ts. aivan liian myöhässä. Muuten ei mitään kummempaa, hienot kepit ja upea puomi ja sinne pysähtyminen vaikka edessä oli loppusuora ja minä juoksin ohi :)
Hyvä mieli jäi, nyt menee muutamia viikkoja ennen kuin päästään seuraavan kerran radalle, koska missasin kotikisojen ilmoittautumisen ensi viikonlopulta. Mutta luvassa on yksäreitä Kaarinassa ja Mouhijärvellä, eli tosihommiin päästään siitä huolimatta :)
Lauantai meni Tuomarikollegiossa Tampereella, Takut ry:n kisoissa Hervannassa. Päivä oli rankka mutta kaikesta jännittämisestä huolimatta selvisin siitä kunnialla ja päivän päätteeksi sain kuulla läpäisseeni kollegion ja näin ollen minusta tulee Agilityn Ylituomari. Virallinen pätevyys tulee muutaman viikon päästä, kunhan SAGI ensin kokoustaa ja sen jälkeen vielä Kennelliitto lyö leimat papereihin :)
Sunnuntaina oli vuorossa sitten Pelin kisauran avaus Liedossa, ATT:n ykkösten kisoissa. Anders Virtanen oli suunnitellut mukavat radat joita pääsimme parin agilityradan verran kokeilemaan. Hyppyrata jäi nimittäin varastamisen tähden suorittamatta. Harmi, se oli mukavan kinkkinen ja olisi ollut kiva kokeilla selvitä siitä Pelin kanssa :)
Ensimmäisellä radalla jätin Pelin lähtöön ja olin pyytänyt ystävää seuraamaan koiraa ja ilmoittamaan mulle heti jos se nousee. Ehdin kävellä lähes 2. esteelle (mistä oli määrä kutsua koira) kun kuulin takaani NOUSI-huudon. Näinpä käännyin ympäri, pistin koiralle remmin kaulaan ja kävelimme ulos radalta.
Toiselle radalle tulinkin sitten ihan eri kaverin kanssa. Peli tarjosi jo odotellessa katsekontaktia kun edeltävä koira meni putkeen (tämä normaalisti kiihdyttää sitä), eli sillä oli todellinen yritys pysyä rauhallisena, selvästi lamppu syttynyt asian suhteen. Lähtöpaikalla oli silti havaittavissa pientä hätäilyä. Tarjoituksella en jättänyt koiraa pidemmälti, koska se oli radan puolesta mahdollista kutsua nopeasti. Halusin onnistuneen lähdön. Ja kun lähtö onnistui niin onnistui kaikki muukin. Tuloksena nollavoitto :) Ei se rata hyvä ollut, mutta estepuhdas ja olen tyytyväinen kontakteihin (vaikka puomi valahtikin vähän pitkäksi, silti koira yritii pysähtyä ja odotti vapautusta puomin jälkeen) ja keppeihin. Varsinkin kepeille meno tuotti monelle koiralle ongelmia (vauhti oli kova ja osa oli menossa puomille jne.) ja Peli selvitti sen tehtävän hyvin. Lopussa takanaleikkaus meni pipariksi, sekoilin siinä itse, mutta se ei onneksi haitannut mitään :)
Hyvä mieli jäi, nyt menee muutamia viikkoja ennen kuin päästään seuraavan kerran radalle, koska missasin kotikisojen ilmoittautumisen ensi viikonlopulta. Mutta luvassa on yksäreitä Kaarinassa ja Mouhijärvellä, eli tosihommiin päästään siitä huolimatta :)
perjantai 13. syyskuuta 2013
Viimehetken valmisteluja
Peli täytti pari päivää sitten 18kk ja näin ollen se on täysi-ikäinen virallisiin agilitykisoihin. Sen suurempia miettimättä ilmoitin sen heti sunnuntaille kolmelle radalle kisaamaan. Viime epiksissä tajusin, että lähdössä odottaminen on ongelma. Sitä tehdään treeneissä aika vähän, ja treenitilanteessa koira ei ole niin kiihtynyt että siellä se jopa onnistuu ihan mukavasti. Nyt kun kisapaikalla toisten koirien haukkuminen ja radalla näkyvät koirat saavat vireen nousemaan tappiin onkin odottaminen täysin mahdotonta.
No, päästiin tuuraamaan tiistaina Kaarinan Elinan kaukoryhmän tunnille ja se oli meille todella tarpeen. Tehtiin lähtöharjoituksia tarkoituksella. Toin koiran halliin kun edellinen oli vielä radalla ja näin saimme aikaan sen saman kiihtymisen kuin kisatilanteessa. Ja sitten yrittämään lähtöä. Peli pysyi OK siihen asti kun pysähdyn ja otan "asennon" kutsuakseni sen, viimeistään silloin perse nousee. Ensin kokeiltiin ihan puhdasta sulkemista. Minä menin kyykkyyn, peitin kasvoni ja hetken odoteltuani nousin ylös ja menin uudestaan rauhallisesti aloitukseen. Uusi käsky jne... Tämä toimi todella hyvin, Peli jopa tarjosi itse sitä aloituspaikkaan istumista ennen kuin ehdin sen viereen. Mutta sitten, naapuri radalla alkoi treenit ja sieltä löytyi katsottavaa palkaksi kun ohjaaja ei antanut huomiota. Eli oli pakko vaihtaa taktiikkaa. Seuraaava kokeilu oli se, että tyynen rauhallisesti, koira remmiin ja autoon. Ei sanaakaan, ei hermostumista, ei mitään. Ja tämä toimi kuin häkä! Odottelun jälkeen sain hakea autosta muuttuneen koiran.
Samaa olen nyt sitten käynyt tekmässä hallilla. Keskiviikkona ärsykkeenä oli Pomo. Kerran palautin Pelin autoon, se riitti. Torstaina sain paikalle muita treenaajia ja saatiin kunnon rataärsyke alle. Kaksi kertaa laitoin koiran autoon, sitten malttoi odottaa. Kun vaadin siltä lähdössä odottamisen niin radalla on hyvin ohjaukseen tuleva, upeat kontaktit tekevä koira. Tänään vielä kerran käymme hallilla. Muuten emme ole keskiviikon jälkeen treenanneet, vain niin että lähdön onnistuttua Peli saa palkaksi tehdä rataa n. 10 estettä ja sitten leikitty vaan paljon.
Tulevaan kisahalliimme kävimme tutustumassa männäviikolla epiksissä. Avoimen radalla oli juuri tämä lähdön ongelma ja siitä johtuen hylkäys. Mölli-radalla sitten jo parempi suoritus ja siitä tulokseksi nollavoitto parinkymmenen maksin joukosta :)
No, päästiin tuuraamaan tiistaina Kaarinan Elinan kaukoryhmän tunnille ja se oli meille todella tarpeen. Tehtiin lähtöharjoituksia tarkoituksella. Toin koiran halliin kun edellinen oli vielä radalla ja näin saimme aikaan sen saman kiihtymisen kuin kisatilanteessa. Ja sitten yrittämään lähtöä. Peli pysyi OK siihen asti kun pysähdyn ja otan "asennon" kutsuakseni sen, viimeistään silloin perse nousee. Ensin kokeiltiin ihan puhdasta sulkemista. Minä menin kyykkyyn, peitin kasvoni ja hetken odoteltuani nousin ylös ja menin uudestaan rauhallisesti aloitukseen. Uusi käsky jne... Tämä toimi todella hyvin, Peli jopa tarjosi itse sitä aloituspaikkaan istumista ennen kuin ehdin sen viereen. Mutta sitten, naapuri radalla alkoi treenit ja sieltä löytyi katsottavaa palkaksi kun ohjaaja ei antanut huomiota. Eli oli pakko vaihtaa taktiikkaa. Seuraaava kokeilu oli se, että tyynen rauhallisesti, koira remmiin ja autoon. Ei sanaakaan, ei hermostumista, ei mitään. Ja tämä toimi kuin häkä! Odottelun jälkeen sain hakea autosta muuttuneen koiran.
Samaa olen nyt sitten käynyt tekmässä hallilla. Keskiviikkona ärsykkeenä oli Pomo. Kerran palautin Pelin autoon, se riitti. Torstaina sain paikalle muita treenaajia ja saatiin kunnon rataärsyke alle. Kaksi kertaa laitoin koiran autoon, sitten malttoi odottaa. Kun vaadin siltä lähdössä odottamisen niin radalla on hyvin ohjaukseen tuleva, upeat kontaktit tekevä koira. Tänään vielä kerran käymme hallilla. Muuten emme ole keskiviikon jälkeen treenanneet, vain niin että lähdön onnistuttua Peli saa palkaksi tehdä rataa n. 10 estettä ja sitten leikitty vaan paljon.
Tulevaan kisahalliimme kävimme tutustumassa männäviikolla epiksissä. Avoimen radalla oli juuri tämä lähdön ongelma ja siitä johtuen hylkäys. Mölli-radalla sitten jo parempi suoritus ja siitä tulokseksi nollavoitto parinkymmenen maksin joukosta :)
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
tottiksen treenisuunnitelma
kirjaan nyt tännekkin tämän, eli syksyn ja talven tottiksen treenisuunnitelman
SEURUU:
perusasentotreeniä
käännökset haltuun myös valmiissa seuruussa, nyt tehty namilla
askellajit, tässä käskytys mietintään, varsinkin hitaampaan siirtyessä tarjoaa helposti seisomaan jäämistä
ihmisryhmä!!!
itsessään suora seuruu on nyt hyvällä mallilla, liikkeellelähdöt ovat intensiivisiä ja kontakti pysyy hyvin kokoajan. Näitä siis ylläpidetään ja muistataan välillä palkata heti liikkeelle lähdöstä ja kehua koiraa myös seuratessa :)
JÄÄVÄT:
erottelu-jumppaa
takaisinpaluu (nyt palkattu paljon oikeasta asennosta), varsinkin seisomisessa helposti liikkuu
NOUTO:
jatketaan pitotreenejä. Kestää hienosti käsien häiriöt luovutusasennossa. Nyt alettu liittää käskyä NOUDA tilanteeseen jossa koira on juuri istumassa luovutusasentoon.
ESTEET:
metrinen rauhassa tekniikan kautta haltuun, nyt 80cm onnistuu hienosti.
A-esteelle toistoja (myös esine suussa)
ETEENLÄHETYS:
Tässä toistoja vielä aika vähän, nyt viety lelu yhdessä ja tehty ensin jotain muuta tai sitten Peli on kentän reunalta nähnyt kuinka appari on lähtenyt viemään lelua.
SEURUU:
perusasentotreeniä
käännökset haltuun myös valmiissa seuruussa, nyt tehty namilla
askellajit, tässä käskytys mietintään, varsinkin hitaampaan siirtyessä tarjoaa helposti seisomaan jäämistä
ihmisryhmä!!!
itsessään suora seuruu on nyt hyvällä mallilla, liikkeellelähdöt ovat intensiivisiä ja kontakti pysyy hyvin kokoajan. Näitä siis ylläpidetään ja muistataan välillä palkata heti liikkeelle lähdöstä ja kehua koiraa myös seuratessa :)
JÄÄVÄT:
erottelu-jumppaa
takaisinpaluu (nyt palkattu paljon oikeasta asennosta), varsinkin seisomisessa helposti liikkuu
NOUTO:
jatketaan pitotreenejä. Kestää hienosti käsien häiriöt luovutusasennossa. Nyt alettu liittää käskyä NOUDA tilanteeseen jossa koira on juuri istumassa luovutusasentoon.
ESTEET:
metrinen rauhassa tekniikan kautta haltuun, nyt 80cm onnistuu hienosti.
A-esteelle toistoja (myös esine suussa)
ETEENLÄHETYS:
Tässä toistoja vielä aika vähän, nyt viety lelu yhdessä ja tehty ensin jotain muuta tai sitten Peli on kentän reunalta nähnyt kuinka appari on lähtenyt viemään lelua.
maanantai 2. syyskuuta 2013
Kuvasaastetta ja treeniyhteenveto
Iltakävely Kallossa
Ystävän lauman kanssa nauttimassa sänkipellosta lauantaiaamuna
Treenit ovat kaikenkaikkiaan sujuneet kivasti.
Nouto edistyy hitaasti mutta varmasti. Seuruuseen on tehty nyt käännöksiä. Askellajivaihdoissa en voi käyttää käskyä (Peli tarjoaa liikkeestä pysähdyksen kun siirryn juoksusta käyntiin) mutta kun teen ne ilman käskyä niin tekee aivan upeita rytminvaihdoksia. Tämä juontanee juurensa agilitystä jossa neiti lukee rytmiä ilmiömäisesti, käsky lienee sille "vartaloavun" lisäksi liian voimakas apu.
Sunnuntaina käytiin harjoituskoirakkona tokon liikkeenohjajakurssilla. Peli teki ALO-luokan liikkeet. Olen tosi tyytyväinen siihen miten neiti suoriutui kovasta häiriöstä huolimatta. Me kun ei olla tehty kokonaisia liikkeitä ollenkaan eikä ikinä niin pitkästi seuruuta kuin tuossa vaadittiin. Ei muuta kun pientä hiomista ja kokeesseen :)
Agilityssä on nyt käyty paljon koulutuksissa ja kierretty epiksiä eri paikoissa jotta Peli saisi varmuutta erilaisiin kenttiin ja esteisiin ja pystyisi keskittymään siinä hulinassa mitä kisapaikoilla on. Kepit ovat vieraissa paikoissa tuottaneet vähän päänvaivaa, mutta eiköhän sekin siitä helpota kun tulee onnistumisia ja hyviä kokemuksia eri ympyröissä. Kisadebyytti tehtäneen heti kun ikä täyttyy, vielä on päättämättä lopullisesti missä se tehdään, tarjolla olisi muutamakin vaihtoehto :)
Haku on lähteny toimimaan hienosti muutaman kuukauden tauon jälkeen. Pistot ovat suoria ja koira lähtee etenemään alueella oikein. Välillä vauhti vie mennessään ja maalimiehen ohi saatetaan juosta, mutta motivaatio on kohdillaan ja koira jaksaa tehdä töitä upeasti.
Ystävän lauman kanssa nauttimassa sänkipellosta lauantaiaamuna
Treenit ovat kaikenkaikkiaan sujuneet kivasti.
Nouto edistyy hitaasti mutta varmasti. Seuruuseen on tehty nyt käännöksiä. Askellajivaihdoissa en voi käyttää käskyä (Peli tarjoaa liikkeestä pysähdyksen kun siirryn juoksusta käyntiin) mutta kun teen ne ilman käskyä niin tekee aivan upeita rytminvaihdoksia. Tämä juontanee juurensa agilitystä jossa neiti lukee rytmiä ilmiömäisesti, käsky lienee sille "vartaloavun" lisäksi liian voimakas apu.
Sunnuntaina käytiin harjoituskoirakkona tokon liikkeenohjajakurssilla. Peli teki ALO-luokan liikkeet. Olen tosi tyytyväinen siihen miten neiti suoriutui kovasta häiriöstä huolimatta. Me kun ei olla tehty kokonaisia liikkeitä ollenkaan eikä ikinä niin pitkästi seuruuta kuin tuossa vaadittiin. Ei muuta kun pientä hiomista ja kokeesseen :)
Agilityssä on nyt käyty paljon koulutuksissa ja kierretty epiksiä eri paikoissa jotta Peli saisi varmuutta erilaisiin kenttiin ja esteisiin ja pystyisi keskittymään siinä hulinassa mitä kisapaikoilla on. Kepit ovat vieraissa paikoissa tuottaneet vähän päänvaivaa, mutta eiköhän sekin siitä helpota kun tulee onnistumisia ja hyviä kokemuksia eri ympyröissä. Kisadebyytti tehtäneen heti kun ikä täyttyy, vielä on päättämättä lopullisesti missä se tehdään, tarjolla olisi muutamakin vaihtoehto :)
Haku on lähteny toimimaan hienosti muutaman kuukauden tauon jälkeen. Pistot ovat suoria ja koira lähtee etenemään alueella oikein. Välillä vauhti vie mennessään ja maalimiehen ohi saatetaan juosta, mutta motivaatio on kohdillaan ja koira jaksaa tehdä töitä upeasti.
torstai 1. elokuuta 2013
Pelin päivä prinsessana
Ystäväni Virpi oli lupautunut esittämään Pelin näytelmissä ja tämä oli loistava valinta. Virpi kun osaa tuon kehässä liitelyn eikä turhia jännitä, toisin kuin minä. Koira on tehnyt sen kanssa vaan näyttely-ravia ja seisomista niin ei edes tarjoa mitään muuta toimintaa.
Näyttelyä edellisenä päivänä täyden palvelun handleri pesi missin
Ja toki föönasi myös
Näyttelypäivä oli aurinkoinen ja kuuma, kehät olivat myöhässä ja jouduimme odottelemaan aika kauan omaa vuroroa. Peli käyttäytyi superhienosti, lepäili omassa häkissään ja katseli maailman menoa sen ulkopuolellakin levollisesti.
Helteestä ja odottelusta huolimatta se esiintyi hyvin, seisoi ja liikkui kauniisti. Tuomari oli Irlantilainen Paul Lawless. Hän antoi Pelille laatuarvosanan EH ja arvotti sen nuorten luokassa kolmanneksi. Tuomari mainitsi kilpailuluokassa Virpille että tuli onnelliseksi kun omistaja oli koiransa tuloksesta silminnähden iloinen (mä siis tapani mukaan iloitsin hiljaa :D )
16 months. Good Size. A little raw and immature in body. Balanced head. Would prefer a darker eye. She has a nice reach of neck. She lacks forechest and is steep in upper arm. Would prefer a little bit more of bone. Chest needs to develope. Topline is soft and a touch long in the back. Movement is good in profile, a little bit close behind and a little bit proud of her tail.
Lopuksi vielä poseerauskuvat maailman kauneimmasta Pelistä 1v 4kk iässä
lauantai 13. heinäkuuta 2013
Myytin paimennuspäivä
Oltiin tänään sukulaisvoimin paimentamassa Oripäässä ja mukavaa oli
kuva Marko Kivihalme
kuva Marko Kivihalme
kuva Jessica Ristimäki
Peli keskellä, oikealla sisko Siida ja vasemmalla sisko Nirri :) kuva Jessica Ristimäki
kuva Jessica Ristimäki
lopuksi vielä Peli ja Peilikuvapoika Tuuri <3
kuva Marko Kivihalme
kuva Jessica Ristimäki
lopuksi vielä Peli ja Peilikuvapoika Tuuri <3
perjantai 28. kesäkuuta 2013
Tahdototko mut tosiaan, suhteeseen vakavaan...
Pelin kanssa on keskitytty suhteen parantamiseen. Lenkkeillään ilman muita koiria/ihmisiä, puuhaillaan yhdessä juttuja, käydään paikoissa tekemättä sen kummemmin mitään ihmeellistä. Ollaan vaan, kahdestaan.
Stressi on lauennut tapahtumien jälkeen mielestäni hyvin. Kotona se palautui omaksi itsekseen muutamassa päivässä ja mielestäni se luottaa minuunkin taas. Treeneistä on tarkoituksella pidetty taukoa, kentällä on käyty vain leikkimässä ja tekemässä kaikkea mukavaa ja helppoa. Eiköhän me tästä palata taas sorvin ääreen entistä ehompina.
Viikko ennen juhannusta käytiin kenttäkisoissa auttelemassa ystävää, Peli oli taitava hevosenhoitajakoira
Keravan retkellä poikettiin myös Äksyn luona. Kuningatar on kotiutunut hyvin ja valtakunta on mieluinen. Hänen armollaan on oma valtaistuin <3
lauantai 15. kesäkuuta 2013
Joskus rohkeutta on antaa periksi
Lukemattomien valvottujen öiden ja itkettyjen kyynelten jälkeen tein raskaan päätöksen. Tyttöjen riitojen vuokri Äksy on muuttanut ystävieni Sannan ja Jussin luokse. Lisää saa kysyä minulta, omia selityksiä ei kenenkään tarvitse keksiä.
maanantai 27. toukokuuta 2013
Keppitreeniä ja kisoja
Taas on vierähtänyt aikaa...
Peli on jatkanut keppien treenaamista ja nyt on 12 keppiä hallussa. Toki vielä tarvitaan varmuutta ja treeniä mutta takanaleikkaukset sujuu kivasti, samoin sisäänmenot eri kulmista ja irtoaminen sivusuunnassa. Eteen irtoamista pitää vielä treenata, Peli kun prässääntyy mun ohijuoksusta ja rytmi tahtoo vielä hajota :)
Paikalla tai itse kepeillä (niiden ulkonäöllä) ei näytä olevan mitään merkitystä (kuten kuvittelinkin ettei ole), eikä ulos siirtyminen ole vaikuttanut Vääpelieläimeen mitenkään. Syksyllähän ei ehditty aksaa tehdä ulkona oikeastaan ollenkaan ja kaikki treenaaminen on tehty sisätiloissa.
Olen erittäin tyytyväinen Peliin ja tähän 2x2 keppi-ideaan. Se oli meille kuin nyrkki silmään. Koira kun tahtoo itse kekisä ja ratakista ongelmat eikä motivaatio lopu yrittämään vaikka tulisi virheitäkin. Peli hoksasi uskomattomalla tavalla tän homman ytimen. Kaikki vaikeudet olivat oikeastaan 1 ja 2 keppiparin kohdalla. Silloin Peli ei oikein vielä hahmottanut mistä puolelta sen halutaan menevän sisään, mutta sen on mielestäni ymmärretävää kun kysessä on yksi keppipari ja minä "mielivaltaisesti" päätän mikä on oikea puoli ja mikä väärä. 3 keppiparin jälkeen (6 keppiä siis) ei mitään ongelmaa ole ollut ja koiraa voi heitellä sisään vuoronperään kummasta päästä tahtoo, se valitsee aina oikean sisäänmenon ja tekee sen itsenäisti ja vauhdilla. Toinen pienoinen takkuaminen tuli siis siinä kun lisättiin toinen keppipari ja ne tuotiin yhteen. Käytin tähän aikaa ja varmistin että Peli malttaa taipua kakkosväliin kovastakin vauhdista ja lisäsin vasta sitten kolmannen parin. Siitä eteenpäin homma onkin ollut laskettelua. Nyt jo rytmikin kepeillä alkaa löytyä, alun jarrutuksen jälkeen edetään yhden jalan tekniikalla :)
Pari viikkoa sitten käytiin Harjavallassa HARJAn järjestämässä Santtu Stenbergin koulutuksessa. Rata oli kiva ja vauhtia Pelissä piisasi kun pääsi pitkästä aikaa tekemään rataa juoksujen jälkeen. Santulla oli vähän eri "metodit" meille tutuiksi tulleisiin mutta hyvin me Pelin kanssa selvittiin :) Tuo välistäveto/päällejuoksu-asia on kyllä meidän murheenkryyni...tai siis mun :D jotain siihen tarttis keksiä, oli tekniikka sitten mikä hyvänsä.
Äksy on karenssissa lääkekuurin takia kisaamisesta vielä pari viikkoa. Tarkoituksena on startata parit epikset ennen SM-kisoja kun virallisiin ei ehdi. Saisi pahimman paineen purettua tuosta terrieristä, viimeiset kisat kun olivat maaliskuulla. Itse olen päässyt purkamaan kisapainetta Rafikin kanssa kakkosissa ja kisat ovat menneet hyvin. Forssan iltakisoissa viikko sitten nappasimme ekalta radalta kolmannen sijan ja toiselta ekan LUVA-nollan. Eilen Porissa tuloksena molemmilta radoilta voitto! Ensimmäinen rata oli hieno, se tuntui koko ajan hyvältä, olin juuri siellä missä halusin ja koira ohjautui hyvin, harmittavaisesti toiseksiviimeinen este, rengas, hajosi ja tuloksena vitonen. Toisella radalla sitten taistelimme nollan, rata oli kaikkea muuta kuin hallinnassa, monessa kohtaa meni pelasteluksi mutta tuomarin käsi ei missään kohtaa noussut ja lopputuloksena 0-voitto ja toinen LUVA kakkosista. Nyt sitten jostain se viimeinen ja matka käy kolmosiin :)
Forssan nollavoittorata
Peli on jatkanut keppien treenaamista ja nyt on 12 keppiä hallussa. Toki vielä tarvitaan varmuutta ja treeniä mutta takanaleikkaukset sujuu kivasti, samoin sisäänmenot eri kulmista ja irtoaminen sivusuunnassa. Eteen irtoamista pitää vielä treenata, Peli kun prässääntyy mun ohijuoksusta ja rytmi tahtoo vielä hajota :)
Paikalla tai itse kepeillä (niiden ulkonäöllä) ei näytä olevan mitään merkitystä (kuten kuvittelinkin ettei ole), eikä ulos siirtyminen ole vaikuttanut Vääpelieläimeen mitenkään. Syksyllähän ei ehditty aksaa tehdä ulkona oikeastaan ollenkaan ja kaikki treenaaminen on tehty sisätiloissa.
Olen erittäin tyytyväinen Peliin ja tähän 2x2 keppi-ideaan. Se oli meille kuin nyrkki silmään. Koira kun tahtoo itse kekisä ja ratakista ongelmat eikä motivaatio lopu yrittämään vaikka tulisi virheitäkin. Peli hoksasi uskomattomalla tavalla tän homman ytimen. Kaikki vaikeudet olivat oikeastaan 1 ja 2 keppiparin kohdalla. Silloin Peli ei oikein vielä hahmottanut mistä puolelta sen halutaan menevän sisään, mutta sen on mielestäni ymmärretävää kun kysessä on yksi keppipari ja minä "mielivaltaisesti" päätän mikä on oikea puoli ja mikä väärä. 3 keppiparin jälkeen (6 keppiä siis) ei mitään ongelmaa ole ollut ja koiraa voi heitellä sisään vuoronperään kummasta päästä tahtoo, se valitsee aina oikean sisäänmenon ja tekee sen itsenäisti ja vauhdilla. Toinen pienoinen takkuaminen tuli siis siinä kun lisättiin toinen keppipari ja ne tuotiin yhteen. Käytin tähän aikaa ja varmistin että Peli malttaa taipua kakkosväliin kovastakin vauhdista ja lisäsin vasta sitten kolmannen parin. Siitä eteenpäin homma onkin ollut laskettelua. Nyt jo rytmikin kepeillä alkaa löytyä, alun jarrutuksen jälkeen edetään yhden jalan tekniikalla :)
Pari viikkoa sitten käytiin Harjavallassa HARJAn järjestämässä Santtu Stenbergin koulutuksessa. Rata oli kiva ja vauhtia Pelissä piisasi kun pääsi pitkästä aikaa tekemään rataa juoksujen jälkeen. Santulla oli vähän eri "metodit" meille tutuiksi tulleisiin mutta hyvin me Pelin kanssa selvittiin :) Tuo välistäveto/päällejuoksu-asia on kyllä meidän murheenkryyni...tai siis mun :D jotain siihen tarttis keksiä, oli tekniikka sitten mikä hyvänsä.
Äksy on karenssissa lääkekuurin takia kisaamisesta vielä pari viikkoa. Tarkoituksena on startata parit epikset ennen SM-kisoja kun virallisiin ei ehdi. Saisi pahimman paineen purettua tuosta terrieristä, viimeiset kisat kun olivat maaliskuulla. Itse olen päässyt purkamaan kisapainetta Rafikin kanssa kakkosissa ja kisat ovat menneet hyvin. Forssan iltakisoissa viikko sitten nappasimme ekalta radalta kolmannen sijan ja toiselta ekan LUVA-nollan. Eilen Porissa tuloksena molemmilta radoilta voitto! Ensimmäinen rata oli hieno, se tuntui koko ajan hyvältä, olin juuri siellä missä halusin ja koira ohjautui hyvin, harmittavaisesti toiseksiviimeinen este, rengas, hajosi ja tuloksena vitonen. Toisella radalla sitten taistelimme nollan, rata oli kaikkea muuta kuin hallinnassa, monessa kohtaa meni pelasteluksi mutta tuomarin käsi ei missään kohtaa noussut ja lopputuloksena 0-voitto ja toinen LUVA kakkosista. Nyt sitten jostain se viimeinen ja matka käy kolmosiin :)
Forssan nollavoittorata
torstai 9. toukokuuta 2013
Match Show Noormarkku
Virpi ja Peli on nyt kahteen kertaan "treenanneet" näyttelyjuttuja (seisomista ja ravaamista) aksatreenien jälkeen. Tänään päätettiin mennä testaamaan opitut taidot Mätsäriin. Sää ei oikein suosinut, vettä ripsi aina välillä mutta onneksi lämpöä riitti. Odottelu venyi vähän pitkäksi, jouduttiin venttaamaan 2 tuntia omaa vuoroa. Koko odotteluajan Peli oli Virpin kanssa ja käyttäytyi oikein hyvin. Parille liian lähelle tulevalle koiralle piti vähän vilauttaa pepsodent-hymyä, mutta pienestä huomautuksesta käänsi pään pois ja lopetti. Rauhallisesti Peli seisoskeli eikä ollut moksiskaan ympäröivistä ihmisistä.
Lopputulos yllätti ehkä eniten minut, punainen nauha ja 3. sija punaisissa aikuisissa. Peli oli rauhallinen, seisoi pitkiäkin aikoja ja ravasi kauniisti, olen vallan ylpeä omistaja :)
Peli 14kk
Lopputulos yllätti ehkä eniten minut, punainen nauha ja 3. sija punaisissa aikuisissa. Peli oli rauhallinen, seisoi pitkiäkin aikoja ja ravasi kauniisti, olen vallan ylpeä omistaja :)
Peli 14kk
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
2x2 kepit
tässä se lupaamani postaus keppitreenistä. En oo saanu kuvaajaa mukaan niin tein nyt kertaustreenin ja kävin läpi meidän käymät vaiheet pikakelauksella. Olen tehnyt treenejä 4 eri paikassa, ja lähetyksiä eri kulmista paljon enemmän kuin mitä videolla näkyy. Siitä huolimatta "väärä" puoli on Pelille selvästi hankalampi, sitä pitää siis jatkossa työstää. Palkan oon onnistunut heittämään mielestäni aina hyvin oikeeseen suuntaan, siitä huolimatta koira välillä vilkuilee mua keppiparien välissä. Katsotaan, ehkä se on vaan epävarmuutta kun toinen keppipari on vasta lisätty kaksi treeniä sitten ja alkuun palkkasin noiden kahden väliin (niinkuin ohje on).
Nyt pitäis lisätä tähän eteen se hyppyeste ja käydä toki muutenkin vielä huolella läpi eri lähetyskulmat näille neljälle ennen kuin lisään kolmannen keppiparin :)
Nyt pitäis lisätä tähän eteen se hyppyeste ja käydä toki muutenkin vielä huolella läpi eri lähetyskulmat näille neljälle ennen kuin lisään kolmannen keppiparin :)
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Vuosipäivä
Siitä on tänään vuosi kun noudettiin Peli kotiin. Toisaalta tuntuu että justhan se vasta oli pieni rääpäle, ja toisaalta tuntuu että tää on ollut piiiiiitkä vuosi. Vuoteen on mahtunut paljon menoa ja meininkiä, edistymistä, hermojen raastamista ja valtavaa onnistumisen iloa. Mielessäni asetin Pelille paljon erilaisia tavoitteita sen saapuessa perheeseen. Tänäpäivänä kaikki näyttää edelleen siltä että mikään ei estä meitä saavuttamasta kaikkia niitä tavoitteita.
Agilityssä kisaikä täyttyy syyskuussa ja ekat kisat on jo kalenteriin merkattu. Keppien treenaus on aloitettu (päivityksiä tämä tiimoilta seuraa lähitulevaisuudessa kun saan videoita). Muuten homma on hyvällä mallilla. Muutamat epikset olen kesälle suunnitellut, muuten mennään treenien merkeissä ja haetaan suoritusvarmuutta ratoihin...ts. mulle kykyä pysyä matkassa enemmän kuin parin esteen ajan :D Agilityn lyhyen tähtäimen tavoite on siis startata kisaniän täyttyessä, tehdä hyviä ratoja, ehkä jokunen nollakin ennen vuoden vaihdetta. Samana viikonloppuna kun kisaikä täyttyy on myös tuomarikolleegio johon tähtään itse. Jos läpäisen kolleegion on loppukeväästä-kesällä 2014 luvassa mahdollisesti myös tuomarointeja, talven aion siis keskittyä tyystin Pelin kanssa kisaamiseen, kesällä sitten pitää kalenteria sovitella niin että molemmille on aikaa.
Hakua on päästy nyt tekemään pari treeniä. Motivaatio on kohdillaan, metsään mennään niinkuin viimeistä päivää, pistot ovat olleet suoria, mutta nyt muutamassa treenissä on vauhti ollut niin hurjaa että haistelu on unohtunut. Muutaman rauhoittumisen jälkeen, uudelleen läheetämisen kautta äijät on kuitenkin löytyneet, parasta on se, että uudelleen lähettäminen ei paineista koiraa tippaakaan, päinvastoin, entistä tarmokkaammin neiti lähtee, "tällä kertaa se löytyy aivan varmasti"-asenteella. Pikkuhiljaa pitäisi alkaa esitellä rullaa, ruotsalaiseen olen päätynyt. Maalimies käytös on korrektia, niin umpparissa kuin avopiilollakin, Peli käy maahan ja odottaa kiltisti palkkansa, syö ahneesti ja tulee kutsusta luo, nyt kun on pari kertaa tehty niin että maalimies on ottanut liinaan kiinni, taluttanut koiraa eteenpäin alueella ja mä olen kutsunut sen keskilinjalta ja palkannut. Enää ei tarvi jäädä metsään kirmaamaan :)
Tottis on jäänyt hävyttömän vähälle. Nyt pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä taajempaan treeniä. Ulkokentät ja piha kun kuivuvat niin on lyhyempi matka treenaamaan, ehtii käydä vaikka missä välissä. Seuruuta pitää työstää jotta siihen saa kestoa, nouto pitää myös ottaa työn alle tosissaan.
Tänään tultiin mökille lautatalkoisiin ja käytiin metsässä lenkillä, koko lauma nautti keväästä täysin sydämin <3
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Kevät
Aika hiljaista on ollut elämän, ihan niinkuin blogikin :)
Peli aloitti vihdoin ensimmäisen juoksunsa ja se on johtanut hiljaiseloon treenirintamalla. Vähän on ulkona tottista otettu, yksissä aksavalmeissa käyty ja hakumetsään päästy lopulta talven tauon jälkeen.
Hienointa on se, että Peli on juoksusta huolimatta ollut oikeastaan oma itsensä. Vähän se arjessa pöhisee enemmän ja on varautunut ihmisiä kohtaan, mitä ei siis normaalisti ole ollut, mutta treeneissä neiti on ollut ihan samanlainen kuin ennenkin.
Päästiin ÄSKK:n järkkäämään Jänesniemen Elinan valmennuspäivään mukaan juoksuista huolimatta. Ennen omaa vuoroa vetäisin Pelille pöksyt jalkaan (joita ei ollut siis ikinä ennen jalassa ollut) eikä neiti ollut niistä moksiskaan. Meno oli ihan samanlaista kuin ennenkin, ellei jopa parempaa. Pieni tauko oli ehkä tehnyt meille hyvää :D Vauhti hurjaa ja käännökset upeita, saatiin jopa kehuja upeista takaakiertovalsseista jotka Peli teki siis kerrassaan upeasti. Peli tuli ohjauksiin hyvin ja toimi oikein kivasti rytmityksillä. Päällejuoksu, se meidän ikuinen ongelma, saatiin kotiläksyksi. Kovassa vauhdissa, jos olen hiukankin myöhässä niin Peli juoksee vaan ohi eikä suorita hyppyä minua kohti. Sitten ilmeni toinen "ongelma", radalla oli puomi jonka jälkeen oli putki, tällaista treeniä kun on kotona tehty niin Peli on välillä juossut läpi kontaktin pysähtymättä mistä syystä nyt toistin KIIPEE-käskyn puomin tasaisella osalla. Peli hidasti ja jäi seisomaan kontaktille, kokonaan, niin etteivät etutassut tulleet maahan. Hetken odotin mutta muutosta ei tapahtunut. Sitten Elina ohjeisti että Pelin tyyppisen koiran kanssa ei ruveta "anelemaan" että tule nyt alas asti, vaan tylysti kävellään koiran luo, nostetaan se pois puomilta, ja otetaan uudestaan. Lisäksi jätin sen kontrollifriikin KIIPEE-toiston pois. Puomi jouduttiin tekemään kaksi kertaa (yksi tuon ensimmäisen lisäksi), jonka jälkeen neiti tuli sitten vauhdilla hienosti alas asti. Siitä palkka, häiriöt ja vapautus. Pitää muistaa tämä. Tää oli taas sellanen yksi Pelin "testi"-että jos voinkin tehdä niinkuin itse haluan. Vähän sama juttu kun se odottamin lähdössä :) Siihen saatiin nyt hyvä idea jota pitää ehdottomasti testata.
Viime viikonloppuna maalasin myös harjanvarret jotka ostin teettämiini 2x2-keppien jalkoihin, päästään lopulta aloittamaan niitten keppien treenaus :)
Tottistreenejä on tehty muutamia ulkosalla. Häiriöttömissä oloissa toimii hienosti. Viime viikolla käytiin Jonnan ja Primon ja Edin kanssa kirjurissa treenaamassa. Siellä oli sauvakävelijöitä, Poliisi treenaamassa jälkeä malikka-pennun kanssa, frisbee-golffaajia jne. Hetkittäin oli vähän hankala keskittyä mutta saatiin me kaikki jutut onnistumaan. Maahanmeno tehtiin jo hienosti seuraamisesta. Seisomisessa jäi edelleen epäröimään ja piti vähän auttaa, istumisen tein peruuttamisesta. Lopuksi tehtiin patukalla käteen asti tuomista ja toimi tosi hinosti kun olin kyykyssä maassa ja käsi ojennettuna. Toi joka kerta. Ehkä tää tästä :D
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Maanantain tuplatreeni
Tottistreeni
Nouto:
ensin muutama pitotreeni, sen jälkeen koira sivulle, heitto, ja NOUDA-käskyllä koira kapulalle, vapautus leluun muutamaa metriä ennen luovutusta. Lopuksi leikkiä kapulalla ja siinä lomassa nouda-käskyllä auttaen eteen istumaan, irrotus ja käskystä takaisin kiinni kapulaan ja leikkiin.
Seuruu:
ensin hetsaus ja siitä suoraan seuraamaan vauhdista ja palkka. Sitten hetsausta, SIVU, patoaminen ja palkka. Hetsausta, SIVU, SEURAA, muutamia askeleita ja palkka. Kaikki sujui upeesti, ei merkkiäkään laamailusta, upeaa tekemistä.
Jäävät:
upporikasta ja rutiköyhää, niinku mulla on tapana, ekaa kertaa suoraan seuruusta, MAAHAN, meni??!! iso palkka. Koira uudelleen seuraamaan, TOP, jäi epäröimään ja hiipimään, uusi käsky, pysähtyi kehu ja palkka. Lopuksi vielä istuminen peruuttamisesta :)
"Ruudusta seuraamaan":
lopuksi jätin vielä koiran makaamaan ja kävelin sen ympärillä ja kutsuin seuraamaan etäältä, annoin pienen käsiavun (jota se ei olis tainnu kyllä tarvita) ja tuli tosi kivalla ilmeellä hyvälle paikalle.
Tiivistettynä, älyttömän hyvä treeni, koira innoissaan ja kivassa innokkaassa ja iloisessa mielentilassa läpi koko treenin.
sitten tehtiin Agilityä
Tehtiin ratatreeniä, joitakin toistoja tarkoituksella A:esteellä, se kun on lisätty radalle vasta hiljan, palkkasin kun suoritti hienosti vauhdilla loppuun ja jäi kontaktille vaikka eteniin itse putkea kohti ja tein jopa persjättöä ja pakkovalssia putkeen. Lisäksi tehtiin putken suun ohituksia muutenkin radalla, sujui upeasti eri ohjauksilla. Toisilla pidemmällä ja toisilla lyhyemmillä kaarroksilla, kuitenkin niin ettei Peli mennyt putkeen kertaakaan jollei sitä sinne ohjattu!!
Kerrassaan mahtava viikon aloitus <3
Nouto:
ensin muutama pitotreeni, sen jälkeen koira sivulle, heitto, ja NOUDA-käskyllä koira kapulalle, vapautus leluun muutamaa metriä ennen luovutusta. Lopuksi leikkiä kapulalla ja siinä lomassa nouda-käskyllä auttaen eteen istumaan, irrotus ja käskystä takaisin kiinni kapulaan ja leikkiin.
Seuruu:
ensin hetsaus ja siitä suoraan seuraamaan vauhdista ja palkka. Sitten hetsausta, SIVU, patoaminen ja palkka. Hetsausta, SIVU, SEURAA, muutamia askeleita ja palkka. Kaikki sujui upeesti, ei merkkiäkään laamailusta, upeaa tekemistä.
Jäävät:
upporikasta ja rutiköyhää, niinku mulla on tapana, ekaa kertaa suoraan seuruusta, MAAHAN, meni??!! iso palkka. Koira uudelleen seuraamaan, TOP, jäi epäröimään ja hiipimään, uusi käsky, pysähtyi kehu ja palkka. Lopuksi vielä istuminen peruuttamisesta :)
"Ruudusta seuraamaan":
lopuksi jätin vielä koiran makaamaan ja kävelin sen ympärillä ja kutsuin seuraamaan etäältä, annoin pienen käsiavun (jota se ei olis tainnu kyllä tarvita) ja tuli tosi kivalla ilmeellä hyvälle paikalle.
Tiivistettynä, älyttömän hyvä treeni, koira innoissaan ja kivassa innokkaassa ja iloisessa mielentilassa läpi koko treenin.
sitten tehtiin Agilityä
Tehtiin ratatreeniä, joitakin toistoja tarkoituksella A:esteellä, se kun on lisätty radalle vasta hiljan, palkkasin kun suoritti hienosti vauhdilla loppuun ja jäi kontaktille vaikka eteniin itse putkea kohti ja tein jopa persjättöä ja pakkovalssia putkeen. Lisäksi tehtiin putken suun ohituksia muutenkin radalla, sujui upeasti eri ohjauksilla. Toisilla pidemmällä ja toisilla lyhyemmillä kaarroksilla, kuitenkin niin ettei Peli mennyt putkeen kertaakaan jollei sitä sinne ohjattu!!
Kerrassaan mahtava viikon aloitus <3
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Pelin ekat epikset
Peli pääsi eilen lauantaina ekoihin epiksiinsä, kun ÄSKK järjesti kisat Sastamalassa. Ohjelmassa oli putki- ja mölli-luokat. Putkiluokassa vauhti oli päätähuimaava ja rata hyllyttyi putken vääränpäähän, radalla tuli myös yksi esteen ohitus. Hiukkaskiihdyttiminä toimineet putket saivat neidin sellaiseen kiitoon että joutui pistämään töppöstä toisen eteen oikeen tosissaan :D Olen silti superylpeä pennusta, joka odotti hienosti lähtölupaa vaikka häiriötä oli yllinkyllin ja keskittyi olennaiseen upeasti.
Mölli-radalle mentiin ihan kontaktitreeni-mielessä. A:ta vähän varmistelin kun se on lisätty radalle vasta pari viikkoa sitten ja välillä vauhti on ollut niin kova että sielä on lennetty harjalta suoraan alastulokontaktille. Hienosti kaikki kontaktit sujui ja homma muutenkin, tällä suorituksella saavutimme voiton mölli-luokassa. Kokonaisuudessaan kisoista jäi todella hyvä mieli ja positiivisin ajatuksin suuntaamme kevääseen, keppitreeneihin ja uusiin epiksiin :)
Mölli-radalle mentiin ihan kontaktitreeni-mielessä. A:ta vähän varmistelin kun se on lisätty radalle vasta pari viikkoa sitten ja välillä vauhti on ollut niin kova että sielä on lennetty harjalta suoraan alastulokontaktille. Hienosti kaikki kontaktit sujui ja homma muutenkin, tällä suorituksella saavutimme voiton mölli-luokassa. Kokonaisuudessaan kisoista jäi todella hyvä mieli ja positiivisin ajatuksin suuntaamme kevääseen, keppitreeneihin ja uusiin epiksiin :)
lauantai 2. maaliskuuta 2013
Pelin tarina
Olen rakastunut, mieletön tunne eikö? Toisten kanssa se tapahtuu ensi silmäyksellä, toisten kanssa se vie pidemmän aikaa, mutta lopputulos on tärkein, niinhän ne sanoo.
Pelin odotus alkoi jo kauan sitten. Minulla oli kaksi aivan ihanaa koiraa, Äksy, se ensimmäinen ja Pomo, elämäni mies. Nautin silloin, ja edelleen, suuresti näiden koirien seurasta ja niiden kanssa treenaamisesta. Rakastuin näihin kahteen ensi silmäyksellä. Niiden kanssa elämä on ollut suht helppoa ja erittäin antoisaa. Kaipasin kuitenkin elämääni jotain enemmän. Halusin haastaa itseni kouluttajana ja koiranohjaajana. Halusin, että kerrankin onnistuminen tai saavutukset eivät olisi kiinni koiran kapasiteetista vaan minusta. Että pääsisin testaamaan omia rajojani. Äksy on ollut aivan täydellinen ensimmäinen koira, se on antanut anteeksi kaikki koulutusmokat ja siitä huolimatta se toimii tänä päivänä erinomaisesti lajissa kuin lajissa ja varsinkin rakastamassani agilityssä. Kuitenkin sen saavutukset tulevat jäämään ihan pelkästään rotuominaisuuksien vuoksi tietylle tasolle. Samoin Pomo, koira joka on pelkkää sydäntä. Aina innokas kaikkeen tekemiseen, uuteen ja vanhaan. Tekee aina parhaansa, on opettanut minulle valtavasti harrastukoirista ja uskon etten koskaan saa toista samanlaista, enkä tarvikkaan. Ikävä kyllä Pomon kapasiteetti on myös rajallinen, eikä vähiten sen tähden että tällä hetkellä sen selkä ei kestä oikeastaan muuta kuin lenkkeilyä.
Pitkään mietin että minkä rotuinen tämä seuraava harrastuskoira tulisi olemaan. Mietin monenlaisia vaihtoehtoja, eikä bordercollie ollut todellakaan niistä ensimmäinen. Ajattelin että bc:t ovat minun käteeni liian pehmeitä, liian nöyriä ja liian varautuneita ihmisten suhteen. Siksi katselin oikeastaan alkuun vallan muita rotuja. Sitten pikkuhiljaa, saatuani ohjata ystävieni bortsuja, alkoi mieleeni hiipiä ajatus, josko sittenkin. Josko sittenkin olisi olemassa sellainen bordercollie joka sopisi minulle.
Pitkän harkinnan jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että Jessicalta löytyisi minulle sopiva koira, Myytinläinen bordercollie. Piiitkän, lähes vuoden mittaisen odotuksen jälkeen, hain kotiin tomeran pakkauksen joka ensihetkestä alkaen alkoi raastaa hermojani. Se huusi, isotteli lauman muille koirille, teki mitä lystäsi, kulki pystypäin jokapaikkaan ja oli kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Se oli kiinnostuneempi muusta kuin minusta. Kesä meni leikkiessä. Kävimme erilaisilla paikoissa ja häiriöissä leikkimässä, etsimme tapaa jolla nauttia yhdessä olemisesta. Syksyn hinkkasimme samoja perusjuttuja, tuntui että emme etene mihinkään, kaikki tuntui jotenkin turhauttavalta. Mielessäni kävi jopa ajatus, että mihin olen ryhtynyt. Että tällaistako halusin?
Monien ihmisten avustuksella ja treenin kautta se sitten lopulta tapahtui. Homma alkoi toimia. Mennessämme uusiin (tai vanhoihinkin) paikkoihin, Peli katsoi ensimmäiseksi minuun ja kysyi "kivan näköinen paikka, mitä ME täällä tehdään?" Se ei enään keskittynyt kaikkeen muuhun vaan minuun. Se oli mieletön tunne. Siitä hetkestä alkaen kaikki jotenkin muuttui. Peli opetti minulle miten sen kanssa pitää asiat tehdä ja pisti minut töihin jotta voittaisin sen puolelleni.
Ja nyt, nyt minä olen rakastunut, korviani myöten. Nautin jokaisesta treenistä, Peli yllättää minut joka kerta, se soveltaa oppimaansa mielettömällä tavalla, tahtoo aina tehdä parhaansa, ja toimii hetkittäin kuin ajatus. Se on täynnä tulta ja tappuraa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, se ei nöyristele ketään, tekee kaiken täysillä ja tehdessään se katsoo minuun.
Kotona elämä sujuu suht mukavasti, toki tytöt välillä häntiään nostelevat, mutta (kopkopkop) nykyään ne antavat toinen toisilleen tarvitsemansa tilan. Muiden koirien kanssa Peli tulee juttuun hyvin, se lenkkeilee sujuvasti kaiken ikäisten ja rotuisten koirien kanssa ja osaa leikkiä kaikkien kanssa erilaisia leikkejä. Se puhuu hyvin koiraa, on itsetietoinen, mutta osaa myös tarvittaessa alistua itseään vanhempien ja arvovaltaisempien edessä. Tottiksessa on menty valtavia harppauksia eteenpäin, kuukausien nakki-imutukset ovat vaihtuneet tekemiseen upealla asenteella ja juuri oikeassa mielentilassa. Se keskittyy hyvin ja kestää jo jopa hieman häiriötä.
Agilityssä se on puhjennut kukkaan. Päätin silloin joskus, että kun seuraavan agilitykoiran otan niin jos se ei muuta opi niin kontaktit se tekee just eikä melkein. Peli tekee, senkin, justiinsa. Ei haittaa erilaiset pinnat, eikä erinopeuksiset keinut, sinne alastulolle se napsahtaa. A tullaan lentämällä, puomi matalana kiitäen ja kenu upeasti pamahtaen. Putket toimivat ratojen hiukkaskiihdyttiminä ja rimat on nyt nostettu 50cm ja neiti loikkii niistä yli hienosti tiukoista ohjauksista huolimatta. Se käyttää kroppaansa ikäisekseen valtavan hienosti, kiihdyttää ja jarruttaa juuri siten kun tahdon, kääntyy, tulee lähelle ja irtoaa, lukee luonnostaan liikettä ja rytmiä... Toisinsanoen mieletön pakkaus :)
Kepit ovat seuraavana ohjelmassa, siitä varmaan tännekkin sitten postauksia tulee, kunhan maa sen verran sulaisi että saataisiin nuo autotallissa odottavat 2x2-kepit tulille.
Tässä vielä video hiihtoloman kolmesta valmennuksesta joista suuri kiitos Kelpokoiran mahtaville koutseille <3
ja lopuksi vielä video Rafikin nollaradasta viime viikonlopulta, tässä se koira jonka tähden päädyin ottamaan bordercollien :)
Pelin odotus alkoi jo kauan sitten. Minulla oli kaksi aivan ihanaa koiraa, Äksy, se ensimmäinen ja Pomo, elämäni mies. Nautin silloin, ja edelleen, suuresti näiden koirien seurasta ja niiden kanssa treenaamisesta. Rakastuin näihin kahteen ensi silmäyksellä. Niiden kanssa elämä on ollut suht helppoa ja erittäin antoisaa. Kaipasin kuitenkin elämääni jotain enemmän. Halusin haastaa itseni kouluttajana ja koiranohjaajana. Halusin, että kerrankin onnistuminen tai saavutukset eivät olisi kiinni koiran kapasiteetista vaan minusta. Että pääsisin testaamaan omia rajojani. Äksy on ollut aivan täydellinen ensimmäinen koira, se on antanut anteeksi kaikki koulutusmokat ja siitä huolimatta se toimii tänä päivänä erinomaisesti lajissa kuin lajissa ja varsinkin rakastamassani agilityssä. Kuitenkin sen saavutukset tulevat jäämään ihan pelkästään rotuominaisuuksien vuoksi tietylle tasolle. Samoin Pomo, koira joka on pelkkää sydäntä. Aina innokas kaikkeen tekemiseen, uuteen ja vanhaan. Tekee aina parhaansa, on opettanut minulle valtavasti harrastukoirista ja uskon etten koskaan saa toista samanlaista, enkä tarvikkaan. Ikävä kyllä Pomon kapasiteetti on myös rajallinen, eikä vähiten sen tähden että tällä hetkellä sen selkä ei kestä oikeastaan muuta kuin lenkkeilyä.
Pitkään mietin että minkä rotuinen tämä seuraava harrastuskoira tulisi olemaan. Mietin monenlaisia vaihtoehtoja, eikä bordercollie ollut todellakaan niistä ensimmäinen. Ajattelin että bc:t ovat minun käteeni liian pehmeitä, liian nöyriä ja liian varautuneita ihmisten suhteen. Siksi katselin oikeastaan alkuun vallan muita rotuja. Sitten pikkuhiljaa, saatuani ohjata ystävieni bortsuja, alkoi mieleeni hiipiä ajatus, josko sittenkin. Josko sittenkin olisi olemassa sellainen bordercollie joka sopisi minulle.
Pitkän harkinnan jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että Jessicalta löytyisi minulle sopiva koira, Myytinläinen bordercollie. Piiitkän, lähes vuoden mittaisen odotuksen jälkeen, hain kotiin tomeran pakkauksen joka ensihetkestä alkaen alkoi raastaa hermojani. Se huusi, isotteli lauman muille koirille, teki mitä lystäsi, kulki pystypäin jokapaikkaan ja oli kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Se oli kiinnostuneempi muusta kuin minusta. Kesä meni leikkiessä. Kävimme erilaisilla paikoissa ja häiriöissä leikkimässä, etsimme tapaa jolla nauttia yhdessä olemisesta. Syksyn hinkkasimme samoja perusjuttuja, tuntui että emme etene mihinkään, kaikki tuntui jotenkin turhauttavalta. Mielessäni kävi jopa ajatus, että mihin olen ryhtynyt. Että tällaistako halusin?
Monien ihmisten avustuksella ja treenin kautta se sitten lopulta tapahtui. Homma alkoi toimia. Mennessämme uusiin (tai vanhoihinkin) paikkoihin, Peli katsoi ensimmäiseksi minuun ja kysyi "kivan näköinen paikka, mitä ME täällä tehdään?" Se ei enään keskittynyt kaikkeen muuhun vaan minuun. Se oli mieletön tunne. Siitä hetkestä alkaen kaikki jotenkin muuttui. Peli opetti minulle miten sen kanssa pitää asiat tehdä ja pisti minut töihin jotta voittaisin sen puolelleni.
Ja nyt, nyt minä olen rakastunut, korviani myöten. Nautin jokaisesta treenistä, Peli yllättää minut joka kerta, se soveltaa oppimaansa mielettömällä tavalla, tahtoo aina tehdä parhaansa, ja toimii hetkittäin kuin ajatus. Se on täynnä tulta ja tappuraa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, se ei nöyristele ketään, tekee kaiken täysillä ja tehdessään se katsoo minuun.
Kotona elämä sujuu suht mukavasti, toki tytöt välillä häntiään nostelevat, mutta (kopkopkop) nykyään ne antavat toinen toisilleen tarvitsemansa tilan. Muiden koirien kanssa Peli tulee juttuun hyvin, se lenkkeilee sujuvasti kaiken ikäisten ja rotuisten koirien kanssa ja osaa leikkiä kaikkien kanssa erilaisia leikkejä. Se puhuu hyvin koiraa, on itsetietoinen, mutta osaa myös tarvittaessa alistua itseään vanhempien ja arvovaltaisempien edessä. Tottiksessa on menty valtavia harppauksia eteenpäin, kuukausien nakki-imutukset ovat vaihtuneet tekemiseen upealla asenteella ja juuri oikeassa mielentilassa. Se keskittyy hyvin ja kestää jo jopa hieman häiriötä.
Agilityssä se on puhjennut kukkaan. Päätin silloin joskus, että kun seuraavan agilitykoiran otan niin jos se ei muuta opi niin kontaktit se tekee just eikä melkein. Peli tekee, senkin, justiinsa. Ei haittaa erilaiset pinnat, eikä erinopeuksiset keinut, sinne alastulolle se napsahtaa. A tullaan lentämällä, puomi matalana kiitäen ja kenu upeasti pamahtaen. Putket toimivat ratojen hiukkaskiihdyttiminä ja rimat on nyt nostettu 50cm ja neiti loikkii niistä yli hienosti tiukoista ohjauksista huolimatta. Se käyttää kroppaansa ikäisekseen valtavan hienosti, kiihdyttää ja jarruttaa juuri siten kun tahdon, kääntyy, tulee lähelle ja irtoaa, lukee luonnostaan liikettä ja rytmiä... Toisinsanoen mieletön pakkaus :)
Kepit ovat seuraavana ohjelmassa, siitä varmaan tännekkin sitten postauksia tulee, kunhan maa sen verran sulaisi että saataisiin nuo autotallissa odottavat 2x2-kepit tulille.
Tässä vielä video hiihtoloman kolmesta valmennuksesta joista suuri kiitos Kelpokoiran mahtaville koutseille <3
ja lopuksi vielä video Rafikin nollaradasta viime viikonlopulta, tässä se koira jonka tähden päädyin ottamaan bordercollien :)
perjantai 8. helmikuuta 2013
Pelin treenejä
Pelin kymmenes kuukausi on sujunut kuten edellisetkin, treenaten. Tätä nykyä sen kanssa on ilo treenata. Meillä on löytynyt yhteinen sävel, tai olen oppinut "käyttämään" tota koiraa, treenaamaan sitä niinkuin se haluaa treenata. Edelleen keskustelun alla treeneissä on tämän tästä se kuka määrää, ja siitä pitää jatkossakin olla tarkka. Varsinkin agilityssä aloitukset ovat se "ongelma". Peli haluaisi itse päättää koska lähtee, ja jos annan sen millinkin varastaa se ei tule enää muihinkaan ohjauksiin, vaan päättää sen jälkee lopunkin radan. Tästä pitää siis olla jatkossa entistä tarkempi. Ei varastamista, ei ikinä, ei missään tilanteessa.
Tottista on tehty säännöllisen epäsäännöllisesti. Seuruu on siirretty lelupalkalle, kiitos Harrin joka sen lanseerasi pari viikkoa sitten kun olin itse agilityn ylituomarikussilla. Hienostihan tuo lelunkin kanssa seuraa, ei se sitä nakkia enää nokkaansa tarvi :D Eteentulot ovat vauhdikkaita, niinkuin kaikki muukin tekeminen. Ruudun pentu on oppinut jotenkin ihan vahingossa, jäävien erottelu alkaa olla kivalla mallilla, noutoa työstetään edelleen, siinä lähinnä tehdään vauhtinoutoja :)
Parina viime päivänä neiti on ollut normaalia tahmeampi, oliskohan ne juoksut nyt lopultakin tulossa. Eihän se siis edelleenkään hidas ole, ei todellakaan, mutta ei oma itsensä, Peli kun on aina ollut perusiloinen koira.
linkeissä pari videota, ensin tottista ja sitten aksaa :)
Tottista on tehty säännöllisen epäsäännöllisesti. Seuruu on siirretty lelupalkalle, kiitos Harrin joka sen lanseerasi pari viikkoa sitten kun olin itse agilityn ylituomarikussilla. Hienostihan tuo lelunkin kanssa seuraa, ei se sitä nakkia enää nokkaansa tarvi :D Eteentulot ovat vauhdikkaita, niinkuin kaikki muukin tekeminen. Ruudun pentu on oppinut jotenkin ihan vahingossa, jäävien erottelu alkaa olla kivalla mallilla, noutoa työstetään edelleen, siinä lähinnä tehdään vauhtinoutoja :)
Parina viime päivänä neiti on ollut normaalia tahmeampi, oliskohan ne juoksut nyt lopultakin tulossa. Eihän se siis edelleenkään hidas ole, ei todellakaan, mutta ei oma itsensä, Peli kun on aina ollut perusiloinen koira.
linkeissä pari videota, ensin tottista ja sitten aksaa :)
keskiviikko 9. tammikuuta 2013
Kisamatka Ruotsiin ja Peli paimenessa ja Äksy 5 vuotta
Viikonloppuna tehtiin agilitykisamatka ruotsiin. Matkaseurueeseen kuului ystäväni, hänen tyttärensä ja heidän kaksi saksanpaimenkoiraansa.Mminun, Äksyn ja Teemun lisäksi siis. Matkaan lähdettiin perjantai-iltana Viking Linen iltalaivalla ja paluu saman firman paatilla su-ma välisenä yönä. Matkat sujuivat hyvin. Äksy matkusti hienosti, asiat tehtiin ennen laivaan menoa ja heti laivasta poistumisen jälkeen. Yöt se vietti vieressäni yläsängyssä kun "isot tytöt" nukkuivat alasängyissä :D
Kisapaikkana toimi Kistan messukeskus jossa oli isot lemmikkimessut joiden yhteydessä siis nämä agilitykisat. Sekä lauantaina että sunnuntaina oli 2 starttia (yksi hyppy- ja yksi agilityrata molempina päivinä). Hotellin ulko-ovi oli messuhallin pääoven vieressä joten koirat saivat nauttia hotellihuoneitten rauhasta ja Äksykin käväisi hallissa vaan kisaamassa. Se kun ottaa hotellissa rennosti kuin kotonaan :) Puitteet Kistassa olivat muuten loistavat ja järjestelyt toimivat, mutta alusta oli aika kaamea. Rata-alustana toimi "näyttelymatto", joka oli superliukas. Äksy suti ekalla radalla aivan hulluna, seuraaville radoille se oppi alustastaan sen verran että pysyi pystyssä mutta vauhtiin tämä tietenkin vaikutti ja ajoissa ei ollut hurraamista. Molempina päivinä hypäreiltä tuli nollat, lauantaina ei ihan ehditty aikaan mutta sunnuntaina saatiin merkintä kisakirjaan :) Agilityradoissa oli pientä kökköämistä, ekalla radalla raskas keinu koitui kohtaloksi, toisella prässäsin kepeillä ja maton liukkaus johti virheeseen.
Hyvä mieli jäi, seura oli loistavaa ja mukavaa oli. Ehdottomasti pitää uusia tämä reissu, Äksyn kanssa on niin vaivaton matkustaa :)
matkanjohtaja johdattaa seurueensa laivaan
Tänään keskiviikkona Peli pääsi lampaille elämänsä toista kertaa. Peli oli taas elementissään. Hetken lampaita ihmeteltyään se ryhtyi töihin. Toisessa sessiossa teimme jo lauman takaa ajoa. lähetin sitä rauhallisesti kiertämään laumaa ja ohjasin sen paimensauvan avulla pysymään lauman takana. Upeasti neiti toimi, seuraavalla kerralla saamme alkaa harjoitella suuntia ja suoraan ajamista. Nyt pitäisi päästä mahdollisimman pian uudestaan.
Äksy juhlii tänään 5v synttäreitään perhepiirissä, juhlamatka tehtiin jo viikonloppuna, etukäteen ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)